Tänään on ulkoiltu omalla pihalla juuri sen rankimman sateen ajan. Ja sisälle hivuttauduttiin samoihin aikoihin kun aurinko pilkisti pilvien takaa. Aika nurinkurista, mutta ei mahtanut mitään. Silloin ei vielä satanut kuin ripsimällä kun sukelsimme kurahousuihin, ja sisälle syömään oli lähdettävä ajoissa ennen kerhoreissua. Eli juuri silloin, kun aurinko alkoi hemmotella säteillään.
Niin, märkiähän me olimme sadevaatteista huolimatta, mutta olihan se kivaa läträtä vesileikeissä ja heilua sateenvarjon kanssa. Ja nyt ei pidä sitten kuvitella, että minä yksin olisin lätrännyt ja heilunut sateenvarjon kanssa lasten jöröttäessä rankkasateessa, vaan kyllä me kaikki touhuttiin. Mitä enempi satoi sitä enempi pikkuinen Mini tanssi. Nii-in, neiti pisti jalalla koreasti ja hihkui, kun vettä tuli vaakatasossa kuin esterin peestä. Meidän pienimmäinen on kyllä aika vesipeto!
Ralliroope ei ole vesipeto; ihan vaan tavallinen sellainen peto, joka ärisee ja murisee tasaisin väliajoin (ihan niinkuin äitinsä). Varsinkin tukkaa pestessä, sillä vettä ei saa valua kasvoille, korviin eikä oikein mihinkään. Kaaharikalle on sellainen (ei peto, vaan) pupu, joka loikkii sinne tänne ja pyörii töpöhäntänsä ympäri silmät sikkarassa. Eikä pysy paikoillaan hetkeäkään.
Joskus se, että oma lapsi on kuin sillä olisi muurahaisia housuissa, on ihan kauhean stressaavaa. Siinä on ehkä minun oma kasvunpaikkani. Että sallin tuon pupun loikkivan, pyörivän ja hömpsöttävän myös sukkia jalkaan laittaessaan; sukathan todellisuudessa menevät juuri sinne minne pitääkin, vaikka herra Loikkiloikkis ehtii tehdä siinä samalla pari muutakin asiaa.
Ja mitäs me vanhemmat sitten olemme? Isi on varmaan edelleen se sama vanha Työmyyrä, joka hän on ollut jo aika kauan. (Kerrottakoon, että pari vuotta sitten keksimme poikien kanssa meille lempinimet mieltymystemme mukaan ja silloin Kaaharikalle oli Piparihiiri, Ralliroope oli Juustohiiri, minä olin Kahvikissa ja isukki oli Työmyyrä.) Ja minusta on kasvanut vähintäänkin ärähtelevä Tiikeri tai muuta vastaavaa, sillä naukumiseksi tuota minun kommunikointiani ei voi aina oikein sanoa. Yritän parantaa tapani.
Jaa-a, mutta nyt pitää viissiin mennä... heipsan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti