Meillä olikin täällä tänään melkoisen hupaisa ilta, lainausmerkeillä. Minä jahkasin, menenkö hikisteppiin vai verenluovutukseen ja mies hikoili ratin takana, ehtiikö ajoissa kotiin. Ja kun hän ehti, ilmoitinkin olevani illan kotona syystä, että eilinen migreenikohtaus verotti vielä tänäänkin. Kiva vaimo. Ensin piiskaa miestään kotiin ja kun tämä vihdoin kieli vyön alla saapuu, koko kiri onkin ollut turhaa!
No, päätin hemmotella perhettäni mokkapaloilla (ilman kahvia), joskaan meillä ei ollut tarpeeksi sokeria. Nou hätä. Tein pienemmän annoksen ja sain taikinan uuniin.
Paitsi että lapset alkoivat näyttää väsymisen merkkejä turhan aikaisin: hepulointia, tökkimistä ja nuokkumista. Ja siinä vaiheessa, kun pöytä oli kohtalaisen hienosti katettu ja (melkein)mokkapalat valmiina tarjoiltaviksi, Ralliroope istui huoneensa lattialla ja kävi kiukkuisena. Hän kun ei ollut vielä siivonnut huonettaan! Ja samaan aikaa neiti Tomera istui pöydän ääressä ja heilutteli lautastaan mielenosoituksellisesti ilmassa Kaaharikallen vaatiessa vieressä omaa herkkupalaansa.
Suklaiset neliöt lautasille, huokaus ja istuutuminen. Kyllä tämä tästä. Kyllä tämä tästä.
Me kiireisimmät herkkusuut olimme aloittaneet herkutteluhetkemme, kun Ralliroope saapui huoneestaan pöytään, nappasi herkkuneliönsä kätösiinsä ja haukkasi palasen. No, mitä teki urautunut äiti-ihminen siinä vaiheessa? Meni ja mainitsi jotain jostain lusikasta... Ja heitti vielä vettä myllyyn yrittämällä vitsailla aiheesta. Aijai, paha moka. Muru suuttui, lähti kiukkuisena keittiöstä ja päätyi huutamaan omalle sängylleen. Ei auttanut maanittelu, höpöttely ja rauhassa mököttäminen. Herkkuhetki meni ohi.
Loppuiltaa kuvaavatkin parhaiten sanat: itku, huuto ja hampaiden kiristely. Mitä enempi huumoria yritti viljellä sitä varmemmin siltä leikattiin siivet. Loppujen lopuksi talo hiljeni. Paitsi että Kaaharikallen huoneesta, sängyn suunnalta, kuului melkoisen kovaäänistä hoilottelua: "Pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat...!" Ja jos sanon, että se oli melkoisen kovaäänistä, niin se totta tosiaan oli sitä...
No, loppu hyvin, kaikki hyvin!
Rakkauden hedelmät ovat nyt untenmailla ja huomenna herkuttelemme uudestaan, paremmalla menestyksellä.
Mökötyksetöntä viikkoa!
T: Nimim. "Kiva nähdä lapsessaan omia piirteitään..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti