Eilen se sitten tapahtui. Pikkuneidin unikaveri-Norsua ei löytynyt mistään ennen nukkumaanmenoa. Etsimme "joka paikasta" ja kuulustelimme isi-issukan kanssa vuorotellen poikia. Minä paasasin kuin viimeistä päivää ja etsin kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat uunia ja roskiksia myöten (juu, myös vaipparoskiksen). Sitten rupesin muka ovelaksi ja kautta rantain ihmettelin Kaaharikallelle, että mitä hän luulee, missä se norsutin voisi olla.
-Ootteko kattonut maan alta?
-Maan alta??? (ja mielikuvitus laukkaa)
-Niin, jos se on kaivanut pihalle kuopan ja menny sinne.
Arvata saattaa, että menin ja kurkin seuraavaksi takapihan terassin lähitienoon, josko poika olisi heittänyt pikkusiskonsa unikaverin sinne jossain sopivassa välissä. Ei luota äiti lapseensa, ei...
Pojat saivat kuulla melko napakkaan tyyliin asiaa luottamuksesta ja sen menettämisestä, totuuden puhumisesta sekä siitä, kuinka se vaikuttaa meihin kaikkiin, jos pikkusisko ikävöi tärkeää unikaveriaan yöaikaan. Kukaan ei tunnustanut muilutusta.
Mini ei voinut käsittää, miksei Noosu tullut kainaloon, mutta tyytyi pikkuhiljaa (eli muutaman peitto ja tyyny kainalossa-vaeltelun jälkeen) kohtaloonsa ja nukahti Sasu (Nasu) kainalossa omaan sänkyynsä. Viimeiset lauseet olivat melko epäselviä, mutta sanat "Sasu", "Noosu" ja "kaakaa" mainittiin monta kertaa.
Yöllä ikävöitiin Norsua pari kertaa ja aamulla pikkupimu oli erittäin selvästi pahalla tuulella, kun kaveri oli vieläkin lietsussa.
Ennen päiväruokaa palkkasin aarteenetsijät hommiin ja lupasin löytöpalkkion, jos karannut Norsu löytyy. Sillä hetkellä olin jo aika varma, että isoveljet olivat syyttömiä kärsättimen karkailuun. No, Norsu löytyi äitin ja isin sängyn alta ("Mähän katoin sieltä!") ja palkkioksi löytymisestä saamme tänään banaanikakkua välipalalla.
Turha ehkä mainita pojille, että olisivat saaneet muutenkin.
Seuraava projekti taitaa olla yölietsussa lymynneen norsuttimen kahlitseminen Minin sänkyyn. Vai onko parempia ehdotuksia?
2 kommenttia:
Onkohan enää saatavilla niitä vislauksesta äänimerkin antavia avaimenperiä? Joskus 80-luvulla sellaisia markkinoitiin autonavainten periksi jne. Jos sellaisen löytäisi, niin yön pimeinä tunteina vaan noosulle pikainen leikkaus ja sisuskalujen sekaan laite. Tai sitten se ehdottamasi kahle, vaikka sängynjalan ympäri.
-Salamanteri
Jaa-a, sattaapa niitä ollakin vielä. Olin aikoinani kateellinen, kun jollakulla koulukaverilla oli sellainen vislaukseen vastaava avaimenperä.
Liekaan jos tuon norsuttimen laittaa, niin pysynnee varmaan siinä, elleivät jotkut tietyt kaksilahkeiset seikkailijat auta karkuteille... ;)
Kaikista paras vaihtoehto taitaa olla Noosun liimaaminen sänkyyn kiinni. Kaaharikalle ja Ralliroope voisivat tehdä sen ihan luvan kanssa, sillä niin hyviä he ovat siinä hommassa. Puinen Dominopeli-laatikko on vieläkin kiinni Ralliroopen pöydässä, kun se on niin hyvin siihen Erikeepperillä juntattu. Eikä sitä kanttakaan ole saatu vielä auki...
Näin mainioita ja aikaansaavia työmiehiä meillä.
Lähetä kommentti