Tässä Minin pipossa on sellaiset "korvat", kuin ajattelin, että tuossa edellisen postauksen pöllöpipossakin pitäisi olla. Pöllömmät siis. Kun vaaleanpunainen pipo liukui kummitytön isosiskon päähän, tyttö sai samantein sekä pöllöt että pöllön korvat. ;)
Pöllöpipo pääsi siis kaverille, mistä Minikin osasi onneksi iloita. Jos teen Minille samanlaisen pipon, mutta matalampana, niin hänkin saa sitten pöllökorvaisen pöllöpipon.
Tänään olemme kulkeneet kumisaappaissa, joskin minulta puuttuvat ne oikeankokoiset. Pitäisi hankkia uudet kumpparit siis. Haaveilen hai-saappaista, mutta mietin, ovatko ne hyvät metsässä... Nokialaiset ovat siitä hyvät, että niissä on sitä vartta, jos vaikka uppoaa syvään ojaan. Mistä sitä koskaan tietää, missä sitä tulee rämmittyä...
Töihinpaluuseen mennessä ne kumisaappaat on ostettava.
(Joku voi nyt päätellä, että koluan työkseni metsiä ja rämmin ojia myöten...? No, ehkä joskus. Tai aika usein, itse asiassa.)
Olen toivoton tapaus niiden palatossujen kanssa (ketä kyllästyttää jo koko puheenaihe?): sen sijaan, että olisin alkanut koota paloja yhteen, aloinkin neuloa tiskirättiä. Yöhön asti.
Googletin ohjetta ja löysin vaikka miten ihania taidonnäytteitä, joissa oli sydämiä ja nappeja ja etanoita... Ja pyöreitä, pitsiliinan näköisiä. Ajattelin aloittaa kuitenkin ihan helposta versiosta.
Koska puikot olivat melko lyhyet ja lanka liukasta, pistin sinitarrapallerot stoppareiksi puikkojen päihin. Yhtään silmukkaa ei karannut! ;DD
Vanha kikka toimi. :)
Nyt kun olen täällä viime aikoina vilautellut tekeleitäni, on käynyt myös mielessä, tuntuuko moinen aikaansaannosten esittely jonkun mielestä jotenkin leveilyltä? Sellaiselta "Katsokaa kaikki, mitä olen saanut aikaan!"-tyyppiseltä hapatukselta? Niin ei ainakaan ole tarkoitus.
Olen luonteeltani välillä hieman lapsekas; mutta en katso sitä huonoksi asiaksi itsekään. Osaan iloita aidosti pienistäkin onnistumisista tuntematta yhtään ylemmyyttä muita kohtaan. Jos siis osaan nauraa itselleni (ja mollatakin), niin osaan myös iloita vilpittömästi itsestäni. Ja toivon myös, että voisin kannustaa muitakin olemaan hieman lapsekkaita tässä asiassa. Varsinkin lapsellisten, sillä he antavat sitten omille lapsilleen esimerkin, kuinka omista onnistumisistaan voi vilpittömästi iloita.
Jos jostakusta tuntuu siltä, että leveilyksi on mennyt, niin en kyllä mahda sille mitään. Jatkan varmaan edelleenkin käsitöiden vilauttelua. Ainakin ne PALATOSSUT tulevat heti näytille, kun saan ne valmiiksi. Olivat ne sitten suorat, kierot tai muuten vain (epä)onnistuneet. ;)
Ensvuoteen siis.
5 kommenttia:
En osaa ajatella niin, että se olisi jotenkin leveilyä, kun esittelee käsitöitään? Musta nuo sun kädentuotteet on tosi hienoja, varsinkin tuosta tiskirätistä oon ihan kade. Tosi henun värinen ja ihana malli! Muutenkin on mahtavaa nähdä miten taitavia ihmiset on, oon välillä ihan haltioissani kun katon miten ihmiset kuvaa tai käsittelee kuvia, askartelee kortteja, neuloo, leipoo? Eihän se ole keneltäkään muulta pois. Ja jos joku muu on noin hyvä, niin mäkin voisin oppia. (Ellen olisi niin laiska, ja opiskelisi, ja muita tekosyitä)Mutta ne palatossut sun on kyllä ehkä pakko esitellä sitten kun valmistuvat. Mukavaa alkanutta viikkoa :)
Naulan kantaan FREDRIKA, sen ei pitäisi olla keneltäkään pois. Eikä mun mielestä ookkaan.
Aika iso syy siihen, miksi näitä tuotoksia vilauttelen on juuri se, että koska en oikeasti ole mikään taitava (vaan ihan tavisnoviisi), niin jos se vaikka rohkaisisi muita myös kokeilemaan.
Jos esim. osaa neuloa oikeata ja nurjaa, niin saapi aikaiseksi tuollaisen tiskirievun. Ja jos ne reunat menee vähän heikunkeikun, niin eihän se haittaa.
Mä pysyn ite aika hyvin poissa jääkaapilta ja herkkupusseilta (jos niitä kotona on), kun neulon. Käsillä kun on siten muuta puuhaa kuin pussien rapistelu... ;)
Terkkuja sinne!
Voi ei Ylva, ei mitään leveilyä todellakaan! Minusta on ihana nähdä mitä olet tehnyt :) Tykkään itsekin näperrellä kaikenlaista ja joskus on kiva saada uusia ideoita ja vinkkejä. Tosin, mun tuotokset ei ole näin hienoja kuin täällä.
Mun taytyy tunnutaa, etta olen kade. Ei pysy kadessa koukku, ei puikko. Tai pysyy, mutta mitaan ei synny :( Toisaalta kylla iloitsen kanssasi siita, etta saat toita aikaiseksi :)
Olen Fredrikan kanssa samaa mielta, etta palatossujen tarinaa on seuratta niin tarkoin etta haluan nahda ne myos valmiina :)
Ehdotankin (edelliseen postaukseeni ja kommenttiisi viitaten), etta laitat teidan talon eteen kyltin jossa sanotaan: "Palatossut valmiit - toottaa autosi torvea iloitaksesi kanssani."
Hugs,
Johanna
Kiitos Assari ja Johanna!
Nauroin taas vedet silmissä (silmätulehduksella ei ole varmaan mitään tekemistä asian kanssa), kun luin tuon Johannan ehdotuksen tööttäilystä.
Pitää kerätä vähän rohkeutta moiseen tempaukseen. Vai olenko "matkoilla", kun palatossut valmistuvat...? ;DDD No, ainakin juhlimme tapausta "perhepiirissä", vähintään.
Blogissa voisin järjestää arvonnan ja voittaja saisi ne surullisenkuuluisat tossut. Voihan niillä sitten pyyhkiä vaikka lattioita... ;)
Nauttikaa aikaansaannoksistanne!
Lähetä kommentti