[kuva, joka ei suoranaisesti liity aiheeseen millään lailla]
Viimeisen kuuden päivän aikana olemme käyneet kahdeksan kertaa erinäisillä vastaanotoilla. Voi olla että useamminkin; muttei ainakaan harvemmin. Tänään saatiin päätös ravaamiselle ja ärhäkän virustaudin jälkitautiin lääkitys.
Tarkoitan siis sitä edellisen postauksen naattia Naattia, joka alkaa olla jo entinen naatti. Onneksi.
Tässä kuulumisia terveysasemien, päivystysten ja sairaaloiden ulkopuolelta:
- olemme asuneet päivät ulkona,
- olen kaivanut kuoppaa,
- olen kaivanut aika monta kuoppaa,
- olen kaivanut muutaman kuopan väärään kohtaan (eli turhaan),
- joten olen kaivanut lisää kuoppia muualle,
- eilen putoa mätkähdin yhteen kuopista, mutta
- pääsin sieltä ihan itse pois.
Se niistä kuopista. Paitsi että toivottavasti niissä kuopissa kasvaa joskus jotain muutakin kuin koivunjuuria, kiviä, muovisuikaleita, sementtilaattaa tai savea. Kivi ja savihan tunnetusti kasvavat...
Tällaisen helleaallon aikana on ihan järjetöntä istuttaa mitään, mutta koska meidän hommissa ei ole ennenkään paljolti tuntunut järkeä olevan, niin istutamme silti (öisin). Vettä kuluu ja hikeä pukkaa, samoin kuin itikoiden ja mäkäräisten jättämiä kutisevia pahkuroita.
Valitanko?
Ei ole tarkoitus. Minusta on ihanaa saada pihalle muutakin kuin kaukaa katsoen kaunis nurmikko, joten yritän olla valittamatta ötököistä, rakkuloista tai kivistävistä lihaksista.
Tai mököttävästä miehestä, joka luuli, että "ne puskat VAAN tökätään sinne maahan".
Virkeitä päiviä ja unentäyteisiä öitä toivotellen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti