maanantai 13. kesäkuuta 2011

Sovintokuoppa ja heikunkeikun pyykit



Helleaalto uuvutti perheenäidin lisäksi perheenäidin kukkaset, mutta piristävien sateiden jälkeen on luvassa taas leutoa myötätuulta.

Kuoppien kaivamisen ja kipinöiden sinkoilun lisäksi olemme päässeet nauttimaan "etelän lämmöstä". Tai lähinnä sen tuomista mukavista aktiviteeteista, kuten lasten kanssa uimisesta ja jäätelön syömisestä. Kipinät sen sijaan sinkoilivat kuopan pohjalla sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti. Tervehdyttävä ja tarpeellinen keskustelu miehen ja vaimon välillä alkoi eräänä iltayönä nimenomaan sieltä kuopan pohjilta näinkin kurjalla lausahduksella kuin:

"Tuliks sä v*****lemaan siihen?"

Kyllä ja ei. Minunkin suustani voi kyllä päästä välillä kyseinen sivistysana. Joskus jopa monta. Ja ei, mies ei tullut aukomaan päätään siihen kuopan reunalle, ei ainakaan sen jälkeen, kun kuuli kysymyksen. Välillä vaan tarvitaan sitä ukkosta ja salamointia, että saadaan ilma puhtaaksi.

Sovinnon eleenä mies tarjoutui kaivamaan yhden kuopan... ;)




Toisen kerran, tämän helleaallon aikana, ärähdin lapsille. Poikajoukko oli ottanut asiakseen kiusata kolmatta pyörää ja kun siihen puututtiin, alkoi kolmivuotiaan huudattaminen. Aikani minä sitä katsoin ja kuuntelin, mutta kun pyykkien ripustamisesta ei tullut yhtikäs mitään, vaan jouduin vähintäänkin jokaisen pyykkipojallisen jälkeen huomauttamaan asiasta poikaköörille, sain niin sanotusti koiskeet.

Karjuin kuin peijjooni.

Siis todella karjuin. Minä en ole koskaan sietänyt toisten kiusaamista (veljeni tosin saattaa muistella toisin...), enkä siedä sitä nytkään. Sietoraja ylittyi niin, että eläimellisesti karjahdellen, suorastaan kirkuen, komensin toisen pojista ripustamaan loput pyykit narulle.

Pärrrkkele.

Jos minä en saa ripustaa pyykkejä rauhassa, niin ripustakoon sitten se, joka häiriköi. Piste. Häirikkö sai pian avukseen sen Kolmannen Pyörän ja märät pyykit pääsivät narulle hieman heikunkeikun...




Jos yksi istutusalue saa aikaan parisuhdekriisin, niin en yhtään ihmettele, että kokonaisen talon rakentaminen voi tehdä tiukkaa. Onneksi meillä on jo talo ja tuosta leikkimökistäkin on jo perustukset mallillaan.

Kun Issukka aloittaa jossain vaiheessa varsinaisen mökin nakuttelun, taidamme lasten kanssa lähteä pitkälle evakkomatkalle; tai sitten me vanhemmat otamme härkää sarvista ja vietämme muutamat parisuhteen elävöittämisviikot.

Teemana: opi riitelemään rakentavasti.

4 kommenttia:

Fredrika Johnson kirjoitti...

Riitely on kyllä jalo taito, ja todella puhdistaa ilmaa ukkosen lailla, jos sen osaa myös lopettaa. Tämä kuumuus kyllä teki hulluksi, viime yönä olin jo aika murhanhimoinen mutta onneksi nyt ollaan taas inhimillisillä vesillä sään suhteen. Voimia sinne kuoppien kaivamiseen!

Ylva kirjoitti...

Näin on Fredrika. :) Kiitos!

miukuli kirjoitti...

:D Ei kai sais nauraa, mut nauran kuitenkin :)

Ylva kirjoitti...

Saa nauraa, nyt naurattaa jo muakin, vaikka tuolloin ei itku ollutkaan kaukana...