Eilen oli kiva PÄIVÄ

Eilen oli niin kiva päivä lasten kanssa. Rento ja hauska arkinen päivä. Ei mitään kummallista, mutta silti jotenkin erityisen mukava.

Sitten tuli ilta ja helvetti pääsi valloilleen. Kävimme kaupungissa parturireissulla ja vanhan tavan mukaisesti menimme myös The Burgeripaikkaan. Mennessämme yläkertaan vastaan tuli äiti-ihminen kantaen kiukusta raivoavaa lasta. Katseemme kohtasivat. Ajattelin, ettei tuon äidin tarvitse hävetä, sillä sellaistahan tuo elämä lasten kanssa on. On laitettava rajat, ja välillä se tarkoittaa juuri sitä, että on kannettava kiukutteleva lapsi kivasta paikasta pois. Niin, niin. Näinhän se on, tietävät kaikki äiti-ihmiset.

Meidän katraamme ei meinannut pysyä housuissaan ja toinen pojista kimitti innostuneeseen tapaansa kaikki maailman asiat koko ravintolan henkilö- ja asiakaskunnalle. Olimme saapuneet, jos ei kukaan jo kuullut. No, nou hätä.

Pojat saivat ateriansa syötyä ja kirmasivat sinne ihanaan pallomereen liukumäkineen. Näin tautisena aikana olin kauhuissani paikan pöpökannasta (siis nimenomaan sen pallomeren), mutta annoin sitten hysteeristen ajatusteni mennä ja jatkoin oman ateriani syömistä. Antaapa poikien telmiä.

Vaan sittenpä tuli aika lähteä ja tiesin sen olevan vaikeaa varsinkin toiselle pojista. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja pojat olivat jo tuloillaan... Onnittelin jo mielessäni itseäni hyvin onnistuneesta lähtöön ohjaamisesta, kun tapahtui jonkinsorttinen NAPSAHDUS. Naps vain ja hurlumheit päättivät lyöttäytyä yhteen äitiään vastaan ja arvaahan sen, kuinka siinä kävi.

Auta armias, että sitä osaa aikuinen ihminen olla lapsellinen ja vaipua alas. Niinhän siinä sitten talsittiin parkkipaikalle poikien talvitakit kainalossa. Tämä äiti-ihminen ei kantanut kahta viisivuotiasta kainalossaan pihalle, vaan marssi ite etunenässä ja antoi tulla pihalla täydeltä laidalta. Ja pikkupirut koikkelehtivat hihitellen perässä.

Olen vieläkin aivan tööt. Harkitsen alanvaihtoa. Harkitsen ottavani jalat alleni.

Ja arvatkaapa mitä? Illalla otin kauan sitten laivalta ostamani Bailey's-pullon ja tinttasin menemään muiden jo ollessa nukkumassa. Onko sitä masentavampaa näkyä kuin äiti-ihminen, joka yöpuku päällä pämppää makeaa kännijuomaa, katselee telkkaria ja neuloo miehelle pipoa? Tästäkö se alamäki alkoi; vai joko ollaan mäen alla montussa?

Vitsi, että ottaa päähän vieläkin.

T: nimim. "Juodaan viinaa, tullaan viisaammiksi näin..."

Metsäretkellä

Kävimme tänään metsäretkellä ihan ex tempore. Kameraa ei ollut mukana, joten yritän löytää arkistoistani jonkun aiheeseen sopivan kuvan...




Nämä kuvat on otettu kolme vuotta sitten samaisessa paikassa kuin missä tänään käytiin. Tänään tutkittiin ja etsittiin aarteita. Siellä nuo kaksi isompaa etenivät tottuneesti pikkusiskon seuratessa perässä.



Ja välillä hutkittiin. Kepit ovat poikien ehdoton suosikkilelu metsässä! Tänään niitä löydettiin monta. Ralliroope kantoi kahta tärkeää aarrettaan (imuria ja pyssyä); Ralliroope kahmi kaikki vastaantulevat ja ohimenevät risut ja kepit kainaloonsa ja eteni näin ollen hieman hitaammin. Kepit sojottivat ylös, alas ja jokaiseen mahdolliseen ilmansuuntaan, mutta lisää piti vain hakea. "Äiti, mulla on ainaskii yks, kaks, kolme... kuus keppiä tässä!"

Ensi kerralla otamme eväät mukaan. Evästaukopaikka on valittu jo...

Höpinää mm. siisteydestä ja harmoniasta

Muutin vähän blogin ulkonäköä, joskaan en tiedä, menikö parempaan suuntaan vai ei. Kaipaan nyt jostakin syystä vaihtelua ja parempi aloittaa näistä pienistä asioista kuin rynnätä suinpäin tekemään jotain isoa ja harkitsematonta. Kuten myymään kaikkea irtaimistoa ja muuttamaan perheen kanssa jonnekin honoluluun. Vai missäs niitä suuria ja toimivia ralliratoja nyt onkaan...?

Vaihtelun lisäksi kaipaan siisteyttä ja harmoniaa, joita ei täällä varikolla kyllä liiemmin ole viime aikoina ollut. MUTTA, onneksi tein sen To do-listan, sillä sen avulla edes jotkin asiat tuntuvat himpun verran edistyvän: eteinen alkaa olla kohta kondiksessa (yläkaapit vielä läpikäymättä) ja siirryn seuraaviin kohteisiin. Varasin tänään kirppispaikan ja alamme pian yhdessä miehen kanssa hinnoitella lastenvaatteita ja -tavaroita. Kyseinen kirppis muuttaa paremmalle paikalle joulukuun alussa, joten sinne asti pitäisi malttaa odottaa.

Pihahommia olemme tehneet yhdessä lasten kanssa. On haravoitu ja raivattu, kärrätty ja kipattu. Ihan kivasti siis. Ja siinä välissä on putsattu hiekkamällejä talon seinästä ja haravoitu lisää. On otettu yhteen (ja istuttu jäähyllä miettimässä) ja sovittu riitoja. Leikitty piilosta ja kaivettu kaivurilla hiekkakaupunkia.

Asiasta toiseen, ja vieläpä ilman aasinsiltaa: Haluaisin vielä muuttaa olohuoneessa huonekalujen paikkoja siten, että sohvalta näkisi takkatulen loimotuksen. Ja telkkari voisi jäädä vähän syrjemmälle. Tällä hetkellä takka jää paitsioon ja telkkari on kaiken keskipisteenä, kuten kuvasta näkyy:



Kuvassa siis Kaaharikalle tyypillisessä telkkarinkatselu-asennossaan ja Mini ihanine helmikoruineen.

Nyt päätän höpöttelyn tähän ja menen lisäämään To do-listaan keskeneräisten neulomusten päättelyn ja kokoamisen. Minin kaulaliina ja neulemekko ovat odottaneet jo tovin viimeistelyä. Ja neulemekkoa neiti tarvitseen jo ensi lauantain synttärijuhlissa...

Siistiä ja harmonista loppuviikkoa kurkistelijoille!

Eksyneen matkamiehen kirous

Olimme laittamassa iltaruokaa uuniin, kun huomasimme vieraan näköisen pojan (n.9-10v) ajavan polkupyörällä pihaan. Kas, ihan vieras poika, mutta kylläpä tuo soittaa ovikelloa, jos on asiaa. Pikkuinen Töpö, Kaaharikalle ja Ralliroope ovat nenä ikkunassa. Vieras matkamies juttelee pihalla yksikseen.

Kohta soi ovikello ja perheen kolmelle pörrötukalle tulee kiirus! Ryntäämme ulko-ovelle (juu-u, minäkin) ja avaamme oven. Kaikki neljä uteliasta ovenraossa.

- Ööö, asuuks ******* täällä?
- Ai hei, ******* asuu tuossa naapurissa. Ihan vieressä, tuossa vihreessä talossa.
- V****!

Poika kääntyy ovelta ja painelee pyöränsä kanssa pihalta pois.

Töpö vilkuttaa perään.

- Heee, heee!

(Väli)raportti eteisen kaappien siivouksesta

To do-listan hommat ovat alkaneet rullata, pikkuhiljaa mutta kuitenkin. Mies osti korisydeemin eteiseen, mutta kun aloin sitä kasata, huomasin siitä puuttuvan melko tärkeitä osia; mukana olivat vain kaksi kehikko-osaa ja neljä koria. Kaikki tukiosat, pidekkeet ynnä muut tärkeät osat puuttuivat paketista. Kyhäelmällä ei ollut mitään toivoa pysyä koossa, ei sitten niin mitään. Ja arvata saattaa, kuka kävi kuumana ja pärski turhautuneisuudessaan. Niinpä ne kaikki takit, housut, pipot, kengät, monot, kaulahuivit, lippalakit, kintaat, villasukat, heijastinliivit, pyöräilykypärät ja sandaalit makasivat muutaman päivän meidän eteisen lattialla, kun Rouva X osoitti mieltään.

Heh heh.

Lauantaina mies kävi asioilla ja toi kootun korihässäkän kotiin asti. Ja rouva aloitti siivousurakan. Leipoi omenakakkua ja laittoi ruokaa samanaikaisesti, joten olihan se varmasti melkoinen näky. Eteisen vaatekaappien siivoustalkoot jatkuvat, sillä hädin tuskin sain vaatteet ynnä muut paikoilleen, kun veljen perhe tuli kylään. Heiluin imurinletkun kanssa ja toivotin odotetut vieraat sisälle. Pölypallojen ja hiekanmurusten sekä koivunlehtien sekaan.

Tänä aamuna Kaaharikalle vaikuttaa himppasen verran kipeältä, joten saattaa olla, että olemme sisällä ja yritän jatkaa projektia. Tai sitten keksimme jotain oivallista tekemistä lasten kanssa. Sellaista, millä saa kämpän vielä enempi sekaisin.

Se taito meiltä löytyy.



Jätän asemapaikkani tietokoneen äärellä ja palaan kotitöiden pariin. Niistän yhden räkänenun ja menen juttelemaan rällääjien kanssa päivän ohjelmasta. Kuuluvat leikkivän ihan onnistuneesti (sovussa ja ehjin nahoin) Kaaharikallen huoneessa.

Mukavaa viikkoa toivotellen!

Ottaa päähän (tiedoksi vaan, jos kukaan ei satu huomaamaan tekstistä)

Meinasin tuossa äsken, että en tuu marisemaan. En tuu, vaan otan kutimet esille ja neulon tytön kaulahuivia. Että saisi edes jotain aikaiseksi lasten päiväuniaikana. Istuin sohvalla ja suhasin menemään: puikot kilisivät ja löivät jo melkein kipunaa, kun ajattelin ärhenteleviä ajatuksia ja murisin mielessäni. Äkäiset olivat liikkeeni ja äkäinen taisi olla lankakeränikin. Perskutarallaa!

Ottaa päähän ja... OTTAA PÄÄHÄN! Tämä sekasotku ja se, että tekee mitä tahansa tai ei mitään, niin ihan sama tulos. Koko ajan saisi lentää kuin päätön kana, eikä siitä saa kuin mahahaavan ja kipeen pään. Ottaa päähän kakarat ja ottaa päähän mies (ja samanaikaseti tiedän rakastavani heitä paljon). Ja ottaa päähän lasten isovanhemmat ja puhelinmyyjät! Ottaa päähän myös oma saamattomuus ja epäonnistumiset pikkuasioissa. Ja likkakin huutelee sängystään!

Sanokaa nyt, herran tähen, että onko tässä iässä (lähempänä neljääkymmentä kuin kolmeekymmentä) jo joitakin naisille tyypillisiä hormonaalisia oireita ennen vaihdevuosia, vai mitä tämä on?!?

En ole sitä tyyppiä, joka aukoisi miehelleen tahallaan päätään (toisin sanoen vittuilisi), mutta tänään sitä tein. Että sekin vielä!

Kun mies palaa asioiltaan, niin minä lähen ulos haravoimaan. Annan palaa Fiskarssini kanssa niin, jotta kellekään ei jää epäselväksi, aikooko rouva saaha puhasta aikaan vai ei. Heilun haravani kanssa ja annan lehdille kyytiä, perkele!

Eiköhän sen jälkeen ole taas vähän tyynempi olo...

Kuvia Varikolta

Ralliroope saa kameran käteensä ja myhäilee tyytyväisenä. Mihinkähän sitä lähtisi kuvia ottamaan...? Jaa, mä otankin kuvan tosta kivestä. Poika suuntaa kameran linssin kohti maata ja keskittyy. Tästä tuli hyvä!

Pian pieni kuvaaja suuntaa takapihalle. Saa olla siellä ihan yksin. Oman tiensä kulkija ja tutkimusmatkailija. Myöhemmin löydän kuvan kameran muistikortilta ja ihastun pojan ottamaan kuvaan; niin, vaikka siinä onkin lohduttoman näköinen pengottu kasvimaa ja hyljätty villiintynyt tuoksuherne. Silti hyvä kuva.

Tänä kesänä potkulautailu on ollut supersuosittua. Tässä tärkeä ajopeli odottamassa baanalle pääsyä. Vielä muutaman kerran ennen talven tuloa...

Peräänkuulutan vielä lasten valokuvaamisen perään. Antakaa lapsille kamera käteen ja nauttikaa yhdessä myös kuvaussessioiden tuloksista! Lapsi näkee linssin läpi paljon enemmän kuin me aikuiset kuvaa katsoessamme. Siksi kuvista olisi hyvä myös keskustella lapsen kanssa.

Meillä on ihan rimpula kamera, mutta hyvällä kameralla tulisi varmasti vieläkin upeampia kuvia.

Rennon letkeää viikonloppua!