Eilen oli niin kiva päivä lasten kanssa. Rento ja hauska arkinen päivä. Ei mitään kummallista, mutta silti jotenkin erityisen mukava.
Sitten tuli ilta ja helvetti pääsi valloilleen. Kävimme kaupungissa parturireissulla ja vanhan tavan mukaisesti menimme myös The Burgeripaikkaan. Mennessämme yläkertaan vastaan tuli äiti-ihminen kantaen kiukusta raivoavaa lasta. Katseemme kohtasivat. Ajattelin, ettei tuon äidin tarvitse hävetä, sillä sellaistahan tuo elämä lasten kanssa on. On laitettava rajat, ja välillä se tarkoittaa juuri sitä, että on kannettava kiukutteleva lapsi kivasta paikasta pois. Niin, niin. Näinhän se on, tietävät kaikki äiti-ihmiset.
Meidän katraamme ei meinannut pysyä housuissaan ja toinen pojista kimitti innostuneeseen tapaansa kaikki maailman asiat koko ravintolan henkilö- ja asiakaskunnalle. Olimme saapuneet, jos ei kukaan jo kuullut. No, nou hätä.
Pojat saivat ateriansa syötyä ja kirmasivat sinne ihanaan pallomereen liukumäkineen. Näin tautisena aikana olin kauhuissani paikan pöpökannasta (siis nimenomaan sen pallomeren), mutta annoin sitten hysteeristen ajatusteni mennä ja jatkoin oman ateriani syömistä. Antaapa poikien telmiä.
Vaan sittenpä tuli aika lähteä ja tiesin sen olevan vaikeaa varsinkin toiselle pojista. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja pojat olivat jo tuloillaan... Onnittelin jo mielessäni itseäni hyvin onnistuneesta lähtöön ohjaamisesta, kun tapahtui jonkinsorttinen NAPSAHDUS. Naps vain ja hurlumheit päättivät lyöttäytyä yhteen äitiään vastaan ja arvaahan sen, kuinka siinä kävi.
Auta armias, että sitä osaa aikuinen ihminen olla lapsellinen ja vaipua alas. Niinhän siinä sitten talsittiin parkkipaikalle poikien talvitakit kainalossa. Tämä äiti-ihminen ei kantanut kahta viisivuotiasta kainalossaan pihalle, vaan marssi ite etunenässä ja antoi tulla pihalla täydeltä laidalta. Ja pikkupirut koikkelehtivat hihitellen perässä.
Olen vieläkin aivan tööt. Harkitsen alanvaihtoa. Harkitsen ottavani jalat alleni.
Ja arvatkaapa mitä? Illalla otin kauan sitten laivalta ostamani Bailey's-pullon ja tinttasin menemään muiden jo ollessa nukkumassa. Onko sitä masentavampaa näkyä kuin äiti-ihminen, joka yöpuku päällä pämppää makeaa kännijuomaa, katselee telkkaria ja neuloo miehelle pipoa? Tästäkö se alamäki alkoi; vai joko ollaan mäen alla montussa?
Vitsi, että ottaa päähän vieläkin.
T: nimim. "Juodaan viinaa, tullaan viisaammiksi näin..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti