keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Kesällä automatkalla

Yhtenä päivänä me läksimme automatkalle. Isi ajoi autoa ja äiti nukkui etupenkillä. Minä katselin maisemia ja halusin tietää, joko olemme perillä.









Minusta oli tosi kivaa, kun oli niin lämmintä ja aurinko paistoi. Aika paljon tuli vastaan muita autoja. Joskus me oltas saatu ohittaa ja joskus taas ei. Sen tiesi, tiiätkö, siitä, että jos oli keltainen viiva, niin ei saanut mennä ohi. Joko me oltiin, muutes, kohta perillä?









Minulla oli mukana veljeni kaveri.
Sekin halusi tietää, kuinka pitkä matka vielä olisi ajettavana.








Pikkusisko oli ihan hassu. Se taisi pelätä veljeni kaveria. Ehkä? Minä en kyllä pelkää mitään. En ainakaan apinaa ja pikkusiskoa. Koirat on joskus kyllä pelottavia, semmoset isot. Meillä oli automatkalla mukana koirakin, sellanen pieni. Apinan kaveri... ja mun paras unikaveri! Mulla oli siitä kuvakin, mutta äiti vielä harjoittelee tätä kuvien laittamista. Äiti hävitti aika monta kuvaa... Kyl se vielä joskus oppii nää tietsikkajutut. Ehkä? Vitsi, ku me oltas oltu jo perillä!









Kuvat: Kaaharikalle kesälomamatkalla



Ei kommentteja: