Karhunpojat sairastavat edelleen. Yhdellä on kurkunpääntulehdus, toisella korvatulehdus ja kolmannella röhää ja "hammaskuumetta". Ralliroope on ulkoillut viimeksi viikko sitten, joten ei ihme, jos tuo on viime päivinä ollut ärrimurri kiukkupussi. Vähemmästäkin! Mini osoittelee ikkunasta ulos ja kaipaa kiikkumaan. Ja Kaaharikalle kirmaisi pihanurmelle oitis, jos vain saisi luvan ja jaksaisi.
Mutta ei, ei se nyt käy. Vaikka tänään on eka päivä, kun kenelläkään kolmikosta ei ole kuumetta, olemme lorvineet sisällä. Röhää ja väsynyttä sakkia on täällä nyt (osin siis siksi, ettei olla ulkoiltu).
Pikkuinen Mini tietää, mihin vihreää vatia käytetään: ottaa vadista kiinni kaksin käsin, kumartuu sen ylle ja örisee omiaan. Selvä se, Kaaharikallen limanpoisto-operaatiohan siinä on ikään kuin menossa. Olo kun ei toisinaan helpotu muulla kuin liman oksentelulla. *huokaus* Reipas tuo höpönassu kyllä on. Ottaa hienosti lääkkeensä ja jaksaa ihmeen hyvin noiden oksentelujensa kanssa. Täällä ei ollakaan otettu viime aikoina muita spurtteja kuin oksuvadin kiikutuspyrähdyksiä, kun yskä alkaa kuulostaa siltä, että lima irtoaa.
Isi-issukka on työmatkalla ja tulee joskus yöllä.
Haukotus. Jospa olisi jotain asiaakin seuraavalla kerralla... Mukavaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti