Miniloma toisen pojan kanssa on nyt vietetty. Jälleen kerran hämmästelen sitä, kuinka erilainen tämä keskimmäiseni on ilman "toista puoliskoaan". Hämmentynyt, arka, jopa toimintakyvytön. Ja vain siksi, ettei veli ole mukana menossa. Kaksosten identiteetti on melkoinen mysteeri, myös minulle, joka olen kaksosista toinen. Toisen läheisen sisaruksen merkitys ja vaikutus on mieletön. Side näiden kahden välillä on näkymätön mutta katkeamaton. Ja vahva. Vahvempi kuin sisaruksilla yleensä.
Vaikka sitä myös tökitään ja potkitaan, ärsytetään ja käydään kiinni. Räksytetään ja ajetaan takaa. Hölmöläisten hommaa siis. Rakastetaan ja vihataan täysillä.
Meidän kukkopojat.
***
Minilomasta vielä. Sain mahdollisuuden pysähtyä ja olla vain. Ilman kiirettä. Minua hemmoteltiin ja tajusin lopultakin, kuinka olen unohtanut itseni äitiyden taakse. Voin pitää itsestäni huolta, vaikka olenkin äiti. Voin suoda aikaani myös itselleni. Jos ei muuten, niin vähän aikaa kerrallaan.
Jos en rakasta itseäni, kuinka voin rakastaa muita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti