Poikien mielestä vauvat puhuvat ruotsia. Väitteensä he perustelevat sillä, että Töpö on alkanut sanoa yksittäisiä sanoja ruotsiksi, jopa muutamia lauseitakin.
Mitäh? Niinpä, mitähän mahtaisi vanha kieltenopettajani tähän sanoa? Hän, joka huusi riemuissaan lukiomme pitkän käytävän toisestä päästä, että: "Hei, sä pääsit läpi!!" Hyvä, ettei hyppinyt tasajalkaa (vai hyppikö kuitenkin?). Siis silloin vuonna yks ja kaks, ylioppilaskirjoitusten aikaan.
Kröhmm.
Ruotsinkieli siis takkusi. Mutta paniikin sijaan toimin melkoisen ajattelemattomasti, sillä opiskelin kyseistä kieltä kirjoituksia varten melko erikoiseen tapaan. Sen sijaan, että olisin päntännyt koulukirjoja, katselin telkkarista kaikki mahdolliset ruotsinkieliset lastenohjelmat.
Niinpä ei ole ihmekään, että opettajani hyppi tasajalkaa.
No, entäpä tuo meidän tytteli, joka osaa yllättää meidät lahjoillaan? Hän sanoo: "Titta!" ja "Pappa" ja ehkä jotain siansaksaa, joka muistuttaa ruotsia. (Ihan niinkuin äitinsä.)
Mutta on se vaan ihmeellistä!
"Hej, jag heter Töpö och jag ska prata svensk!" ;0)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti