torstai 3. joulukuuta 2009

Kuvia tallennettavaksi



Ihastelin juuri äsken ihania valokuvia yhdessä jos toisessakin blogissa. Aika tuntui kirjaimellisesti pysähtyneen juuri silloin, kun hetki tallentui kameran muistikortille. Joistakin kuvista saatoin melkein haistaa jouluisen tuoksun, toisissa taas tuntea ihollani lämpimän tuulahduksen. Niin tai näin, kaipaan valoa: aurinkoa, kynttilöitä ja jouluvalojen tuiketta.

Mekin olisimme saaneet tänään superihania kuvia mm. yhdestä tanssijattaresta vaaleanpunaisessa jumppapuvussaan, yhdestä pingviinistä ja yhdestä kosketinsoittajasta, jos kamera olisi kunnossa. Musiikkikappaleiden jälkeen kosketinsoittaja - siis ammattimuusikko - totesi soittamisen olevan kyllä aika rankkaa. Ja sitä paitsi, koko ajan sai olla varuillaan, koska toinenkin maitohammas putoaisi...

Yritin saada pingviinin mukaan heiluttamaan sulkaa ja hattua ja hametta ja muhvia, mutta tämä halusi vain päättäväisesti keikkua keittiön pöytää ympäri pikkuinen röyhelöprinsessa kintereillään. Ja hauskaa oli.

Jos olisin löytänyt kameravanhuksen (siis sen Hämeen hitaimman vekottimen) jostain tiskipöydän nurkkauksen tavarapaljouden keskeltä, niin olisin saanut varmasti ihania sumeita otoksia vaaleanpunaisen jumppapuvun röyhelöistä, heiluvista kintuista ja harmaista mörkökalsareista. Niin, ja ehkä myös siitä ammattimuusikosta heiluvine hampaineen.

Jos meillä olisi videokamera, joka tallentaisi myös äänet, olisin saanut ikuistettua poikien ihmetyksen siitä, miksi äiti sanoo välillä *piip*. Ja selostuksen siitä, kuinka toinen pojista suukottaa pikkusiskoaan ainakin kaksi kertaa päivässä näin: *muiskis*. Ja hurjan paljon naurua päälle!

Mutta koska meillä on yksi melko epäkäytännöllinen digikamera eikä videokameraa laisinkaan, niin pitää yrittää tallentaa nämä hetket tänne hötöpäisen äidin mieleen. Ja blogiin.

Valonpilkahduksia päiviin!

Ps. Tämän postauksen kuva on monen vuoden takaa, vähän samanlaisesta musatuokiosta kuin mitä tänään vietettiin. Tunnelmaan pääsee kyllä tälläkin kuvalla, vaikka osallistujat ovatkin vanhentuneet ja yksi tänttähäärä tullut lisää. Asennetta siis löytyy edelleen...

Ei kommentteja: