Kaaharikalle huutaa huoneessaan äidille, joka on toisessa huoneessa: "Mä HALUUN, äiti, KALSALIT!" "Mä haluun!" Tuo pitkäkoipikoikkeliini kulkisi kaiket päivät pikkareissa tai kalsareissa, vaikka äiti toivoisi tämän pukeutuvan hieman säädyllisemmin. Varsinkin ruokaillessaan. Ja vieraiden saapuessa (tuli vaan mieleen).
Tänään ovat aikataulut sekaisin, mullinmallin, ihan jäljessä. Kertakaikkiaan. Aamupalaa syötiin vasta puoli kymmeneltä. Pyykkikone pistettiin laulamaan jo kahdeksan aikaan, mutta kaikki muu meneekin hitaamman kaavan mukaan. Koska mamalla on hidas vaihde päällä, siis väsy? Kyllä. Ja ne pyykit, joo-o, nekin ovat vielä siellä pyykkikoneessa...
Ja silloin, kun äitee on vähän hidas eikä huomaa ihan kaikkea mitä ympärillä tapahtuu, tapahtuu epäilemättä aika paljon. Kun äiti yrittää heräillä levottoman yön jälkeen, katsovat pojat aamun lastenohjelmia himpun verran liian kauan, neiti omatoiminen tuunaa kasvonsa kuulakärkikynällä ja leikkii majakkaa keittön kyntteliköllä. Mutta kukaan ei satuta itseään, kukaan ei sotke taloa Oivariinilla, eikä kukaan saa aikaan tulvaa keittiön lattialle. Hyvä niin!
Siinä vaiheessa, kun äiti istahtaa tietokoneen äärelle katsoakseen sähköpostin roikkuu yksvee lahkeessa ja hihassa yhtäaikaa ja haluaa syliin. Äidin sylissä tämä tuleva neiti sihteerikkö yrittää naputella tärkeää sähköpostiviestiä ja säätää työpöydän lamppua mieleiseensä asentoon. Ja samanaikaisesti äiti yrittää kirjoittaa omaa viestiään yhdellä kädellä ja sillä samalla kädellä pitää sihteerikkötytön kädet loitolla nappuloista. Viimeistään silloin veljekset heräävät riemuralliin ja tukkanuottasille. Toinen pojista singahtelee seinille ja toinen viuhtoo nyrkeillään kuin paraskin moukarimies.
Jos ei tässä metelissä herää, niin johan on kumma.
Niin, että repäisevää päivää sinnekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti