perjantai 15. tammikuuta 2010

Tuuletusta ja porsashikoilua

Tässä ei nyt sitten tuuleteta onnistunutta aamua; päinvastoin, tässä kaivataan A)pään, B)kropan ja C)huushollin tuuletusta. Ja potkua persuksille.
Nyt kun olen himpun verran enemmän keskittynyt omaan hyvinvointiini mm. käymällä jumppaamassa ja kutsuilla, huomaan senkin menevän yli. Tällä viikolla olen nimittäin joka ilta laukannut jossain ja meinaan vielä viikonlopunkin viettää erossa perheestäni. Lapsemme ovat kuin eronneiden vanhempien lapsia, jotka viettävät aikaansa aina vain toisen vanhemman kanssa kerrallaan. Minusta se on huolestuttavaa. Peräänkuulutan perheen yhteistä aikaa ja yhdessä toimimista, mutta toimin itse kuitenkin päinvastoin. Aijai...

Karsinko liikunnasta, naapuruston käsityöpiiristä vai partiosta? Vai satunnaisista menoista? Tässä mielessä pääni kaipaa tuuletusta (A). Minun on löydettävä tasapaino perheen ja harrastusten välillä.

Kroppa kaipaa tuuletusta edelleen(B), vaikka olenkin lisännyt jumppakertoja viikon aikana (jumppakortti uhkaa vanheta ennen kuin saan sen täyteen, kiitos joulutaukoni). Kokeilin elämäni ekan kerran steppiä ja voin sanoa, että vaikka starttiryhmä olikin, meille kulahtaneille ja kangistuneille kotiäideille voisi olla ihan oma ryhmänsä, jossa kaikki liikkeet tehtäisiin vähintään kuukauden ajan hidastetusti. Steppasin penkille ja penkiltä alas ihan omalla tyylilläni, melkoisesti muita jäljessä. Välillä seisoin vain tumput suorina, kun en tiennyt laisinkaan, mihin suuntaan pitäisi ponkaista. Tahti oli liian kova. Hikoilin kuin pikkuporsas. Olin jo liueta paikalta, kun otsaani kasvoivat pirunsarvet ja päätin, että perskutarallaa, meinaan tulla toistekin (toisten harmiksi tai huviksi, ihan miten vaan). Tämä on opittava, myös muumioituneen kotiäidin.

Aloitan ja lopetan päiväni rentoutumalla piikkimatolla, jonka sain joululahjaksi. Siina vasta verraton kapistus, vaikka aluksi olinkin hyvin skeptinen. Matto ei siis ollut joululahjatoivelistallani, mutta onneksi sen sain.

Kun ensimmäisen kerran kokeilin maton päällä rentoutumista illalla lasten mentyä nukkumaan, nukahdin itsekin. Kyllä. Nukahdin 20 minuutiksi ja heräsin selkä piikitettynä. Heti perään tuli huono olo ja koko seuraavan yön hikoilin (jälleen) kuin pikkuporsas. Kylmä hiki otsalla. Kokemuksesta huolimatta olen uskaltautunut matolle uudelleen ja nyt, kun pidän huolen aikarajasta, olo on todella hyvä piikkien päällä pötköttelyn jälkeen.

Huusholli tarvitsee edelleen tietynlaisen tuuletuksen (C), suorastaan hirmumyrskyn, jotta saisimme tämän kodin näyttämään ja tuntumaan seesteisemmältä. Pyykkihuolto on kompastuskiveni, edelleen. Miten ihmeessä muut sen hoitavat onnistuneesti? Huushollin suhteen tarvitsen persuspotkun, ehdottomasti.

Ja onnistuneesta aamusta, vaimikäsenytoli. Olemme huutaneet, murisseet ja istuneet jäähyllä melkein jokainen. Ja kukko huusi vasta hetki sitten. Aijaijai...

Nyt tarvitaan Asennetta. Lähden siis viljelemään hymyjä, suukkoja ja rapsutuksia. Ja sitten onkin sadonkorjuun aika. Eli kyllä se tästä.

Hymyjä viikonloppuun!

Ei kommentteja: