Toissapäivänä minulle soitti puhelinmyyjä ja yritti saada minut vaihtamaan puhelinoperaattoria. Ei kiitos. No miksi ei. No siksi ei. Mutta miksi ei. No kun siksi ei, kiitosta vaan. Mutta miks...
Minulla on päivieni rattona ihan tarpeeksi tilanteita, joissa joudun vääntämään rautalangasta erinäisiä asioita (lähinnä tuolle pikkuväelle), niin en kyllä jaksaisi enää puhelimessa ventovieraan kaupustelijan kanssa ruveta vääntelemään yhtään mitään. Illemmalla valitin asiasta (yllätys, yllätys) isi-issukalle (joka on jo tottunut ottamaan vastaan mitä tuleman pitää). Lopuksi vielä julistin, että unohdan tästedes hyvät tavat ja kauniin mielen, ja katkaisen puhelut samantien.
Eilen soi jälleen puhelin ja vastasin kesken keittiöhommien. Herraihminen kyseli, onko hetki hyvä muutamalle minuutille puhelimessa. No, mitäpä siihen vastaamaan, tällainen tyypillinen liian kiltti tapaus? Että heissan vaan ja tuut tuut? No ei. Sanoin tilanteen olevan vähän kiikun kaakun, joten keskytys voi tulla milloin vaan. Sellaista se on elämä lapsiperheessä.
Ja sitten lisäsin, että mitään EN SITTEN OSTA TAI TILAA. Säästän herrahenkilön aikaa, kun kerron asiasta hetinmiten. Ja mitä vastasi tämä herra?
KLIK. TUUT TUUT TUUT.
Jätti minut langoille. Katkaisi puhelun.
Olen äimistynyt.
***
Tiedostan hyvin sen, että ihmisille soittelu on heidän työtään. Joskus melko epäkiitollistakin työtä. En siis haluaisi morkata niitä ihmisiä luurin toisessa päässä, sillä työtänsähän he vain tekevät. Mutta silti risoo. Systeemi on mätä. Ja minkä arvosanan tämän herramyyjän työnantaja antaisi työntekijälleen, joka pätkäisee puhelun poikki sanomatta kuulemiin?
Siinä minä jatkoin sitten huushollausta miettien sitä, kuinka huono päivä jollain myyjäherralla jossain päin Suomea on ollut tänään. Aamukahvi liian laihaa? Riitaa rouvansa kanssa? Ehkäpä jokunen on saattanut jopa katkaista puhelun poikki kesken myyntilauseen? Risoohan se. I know.
Ihmisiähän me vaan ollaan.
***
Jos olisin kirjailija, tai lähellekään sitä, kirjoittaisin aiheesta opuksen. Siitähän voisi saada vaikka minkälaisen bestsellerin, kun rupeaa oikein miettimään, miksi puhelinmyyjällä oli paha päivä. Rakkaushuolia, rahahuolia, elämä potkii muuten vain päähän? Krapula-aamu ja tuntematon ruumis vessassa?
Jep. Olen nukkunut liian vähän. Antakaa armoa. Mutta silti olis kiva kuulla just sun ajatuksia siitä, miksi herra puhelinmyyjä katkaisi puhelun. Jaa ajatuksesi kommenttiloodassa, kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti