keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Joulukuusi sai kyytiä

Ensin tyhjensimme oksat koristeista pikkuisen Minin kanssa. Otin koristeen kuusesta ja ojensin tytölle, joka sanoi jokaisen vastaanottamansa koristeen kohdalla: "Tiitti", ja pisti sen pahvilaatikkoon. Tunsi itsensä tärkeäksi, tuo pikkuinen apulainen. Raahatessani kuusta pihalle tytsy seurasi ulko-ovelle asti ja sopotti sen minkä ehti. Olikohan liian aikaista riipaista risu pihalle? (Ei minusta.)

Keittiön joulukapan pistän kohta pesuun ja tilalle nipsuttelen arkisemman. Samalla saatan hieman fiilistellä mennyttä ja tulevaakin. Toivon niin kovasti, että tämä vuosi toisi tullessaan paljon hyvää mieltä ja onnenhetkiä. Ei yhtään menetystä ja ikävää. Ei surua. Ei pelkoa.

Menetyksiä on ollut paljon viime vuosikymmenellä. Ihan liikaa. Surua ja pelkoakin ihan riittämiin. Pihalle heitetty kuusi kuvaa hyvin mennyttä aikaa, joka on aika jättää taakse (eli heittää pihalle). Nyt on keskityttävä tähän hetkeen ja tulevaan (eli verhojen vaihtoon). Viime vuosikymmenen pienet ilot (ne koristeet, joista Mini kiitti moneen kertaan) ja surut (neulaset, jotka imuroitiin) ovat nyt poissa ja on aika aloittaa uusi vuosi kuin puhtaalta pöydältä, uteliain mielin. Neulasia voi löytyä jostain vielä juhannuksenakin, mutta ei se mitään. Pääasia, että ne koristeet ovat tallella ja löydän ne tarpeen tullen. ;0)

Näihin fiiliksiin päätän tämänkertaisen raporttini täältä huispalandiasta.

Ei kommentteja: