Aamulla pakkasin pojat ja kaksi keittiön mattoa autoon mäntysuopapullon kanssa ja lähdin pyykille rantaan. Ennen rantaan pääsyä oli kyllä käytävä ostamassa pesuharja ja lakupussi*, joita ilman mattojen kuuraaminen ei yksinkertaisesti onnistu. ;)
Pojat saivat leikkiä rantavedessä sillä aikaa, kun opettelin uudelleen mattojenpesun alkeet pesupaikalla. Siitä on nimittäin melkoisesti aikaa, kun olen viimeksi mattoja itse pessyt. Rouva Uusavuttomuus tässä, hei!
Totuus on se, että poikien vauva- ja taaperoaikana matot pesetettiin helpoimman kaavan mukaan, varsinkin isot matot: likaisina pesulan ovista sisään, puhtaina ja kuivina ulos. Jossain vaiheessa isot matot hävisivät lattioiltamme kokonaan, sillä kaksi kuivaksiopettelijaa samanaikaisesti oli liikaa sekä matoille että minulle.
No, mattojenpesupaikalta itseni siis aamulla löysin. Mikä ihana tuoksu! Mäntysuopa ja puhtaan maton tuoksu... Harjojen suhina ja vesihanojen kohina täyttivät lähitienoon äänillään, kun väki kokoontui altaiden luokse. Oli pientä väkeä vanhempineen ja vanhempia rouvia ja herroja juttuineen ja varmoine tapoineen. Kyllä sen otteista näkee, kuka on mattonsa vuositolkulla itse kuurannut. Ja kyllä se minullekin vielä muistuu mieleen, miten puhdasta raitaa saadaan aikaan, tuumin.
Sain kuulla vanhoista pesupaikoista kaupungin alueella ja mattolaitureista joen varrella. Ei ole kuulema samanlaista tunnelmaa näillä nykyisillä pesupaikoilla kuin ennen mattolaitureilla. Ei varmaan. Hiljaista oli tälläkin lavuaariryhmällä, kunnes joku sen ensimmäisen ystävällisen lausahduksen toiselle heitti. Sitten kyllä juteltiin ja auteltiin toisia mattojen siirroissa.
Siinä vaiheessa, kun Vesipistemies ja Herra Harja astuivat remmiin, alkoi mattoa puhdistua kuin liukuhihnalta meidänkin altaan äärellä. Ralliroope täytti pikkuämpäriä ja jakeli vettä maton päälle Kaaharikallen hinkatessa kudetta harjalla kaksin käsin. Välillä Kaaharikalle pyrähti tutkimaan pusikoita ja availemaan vapaita hanoja, mistä en kyllä osannut olla jotain tiukkaan sävyyn huomauttamatta. Mutta kaiken kaikkiaan reissu onnistui niin hyvin, että olisin valmis ottamaan pojat uudelleenkin mukaan. Ja sitä mieltä olivat pojatkin.
Mutta kaksi mattoa kerrallaan mukaan. Se on maksimi. Ehdottomasti.
*Kouvolan lakritsi on Suomen (ellei jopa maailman) parasta lakua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti