Päiväuniaika ja hetken hiljaisuus. Tosin jonkin aikaa hiljaisuutta kuunneltuani tajusin äsken Ralliroopen huoneesta kuuluvan supinaa: poju laski ilmeisesti lampaita tyyliin: "Kahdeksantoistasataa viisi, kahdeksantoistasataa kuusi, kahdeksantoistasataa seitsemän..." Itse olisin tuossa vaiheessa laskutoimitusta ollut jo untenmailla.
Eilen oli issukan vapaailta ja vietin lasten kanssa koko päivän kotona. Paitsi illalla vein Ralliroopen jalkapallotreeneihin ja sen ajan vietimme Minin ja Kaaharikallen kanssa kentän laidalla ja pururadalla. Viime kerralla Mini pelkäsi "purtsilla" lojuvia käpyjä niin, että kiljui kuin vietävä ja halusi koko ajan syliin. Nyt hän juoksi kävyn luota toiselle ja keräsi melkoisen kokoelman tunikani taskuihin. Voi, miten ylpeä olin tytöstä, joka selätti käpypelkonsa noin hienosti! ;)
Kaaharikallen uroteoista en ollut niinkään ylpeä, sillä hän koikkelehti kentän laidalla milloin mitenkin päin ja laukoi pallolla "täysii" päin muita sivustaseuraajia. Kuvittelin juomatauon rauhoittavan, mutta kävikin ihan toisin. Jätkänpätkä imaisi aimo hörpsyt pullosta, purskutteli vettä suussaan "SE" ilme kasvoillaan ja sylki suunsa sisällön pitkin paitaansa ja tekonurmikenttää. Jaahas, tarvitsin aikalisän ja kiikutin pojan hetkeksi autoon rauhoittumaan. Muutaman minuutin kuluttua palasin takaisin Minin kanssa ja lähdimme purtsille päästelemään höyryjä.
Jossain välissä huomasin Kaaharikallen t-paidan olevan nurinpäin ja väärinpäin, mutta annoin asian olla. Huomaavatpahan muutkin, että meidän poika on OMATOIMINEN.
Kotimatkalla meinasin kurvata R-kioskin kautta, sillä teki mieli palkita itseni namipussilla jonkin sortin selviytymisestä yh-päivästä. En kurvannut ja hyvä niin. Karkkia kroppani ei todellakaan kaipaa, vaikka mieleni niin luuleekin.
Ralliroope ilmoitti äsken laskeneensa "triljoona yhdeksänkymmentäyhdeksään". Melkoinen suoritus, vai mitä? (Ja poika on vieläkin hereillä!);D
Tänä iltana pääsen jumppaan naapurikaverin kanssa ja lapset saavat viettää silläaikaa elokuvailtaa meillä issukan kanssa. Olisi ehkä ihan kohteliasta siivota tuo keittiö ennen sitä ja tehdä tilaa olohuoneeseen. Onneksi kukaan lapsista ei ole, tiettävästi ainakaan, pölyallergikko...
Näihin tunnelmiin lopetan raporttini täältä meuhkalandiasta.
Ps. Tervetuloa mukaan Hanna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti