Unesta.
Mini nukahti tavattoman myöhään päiväunilleen ja pikkumiehet lähtivät asioille issukan kanssa hetikohta pikkusiskon nukahdettua. Issukka otti mukaansa molemmat pojat, vaikka ehkä olisi ollut parempi ottaa vain toinen. Turvallisuus- ja mukavuussyistä.
Pojat eivät ole nukkuneet päiväunia.
Yritämme pikkuhiljaa totutella päiväunettomaan päivään poikien kanssa, sillä kohta alkaa esikoulu ja siellä ei nukuta. Tuntuu uskomattomalta vaatia Kaaharikallea ponnistelemaan eskaritehtävissään juuri siihen aikaan, kun tuo on tottunut nukkumaan. Mutta näin se vaan menee, että esikoulu on juuri päiväuniaikaan. Jos Kaaharikalle ei tunnu jaksavan, on mietittävä asioita uudelleen. Minusta eskari-ikäisen tulee saada nukkua vielä päiväunet, jos hän niitä tuntuu tarvitsevan. Ainakin syyslukukauden ajan. Keväällä voivat uni- ja lepotarpeet ollakin jo ihan toista, ihan luonnostaan.
Mini taisi herätä jo.
Itse nukahdin eilen illalla sohvalle, kun yritin lukea kirjastosta lainaamaani ruotsalaista dekkaria. Kello oli yhdeksän. Nukuin niska vänkyrässä ja heräilin välillä hetkeksi, vain todetakseni, etten jaksa vielä nousta kastelemaan ulkokukkia ja kasvimaata. En vielä, en vielä... enkä taatusti enää!
Kaunis ajatus oli ollut se, että olisin kasvien kastelun jälkeen istuskellut upouudessa pihakeinussa terassillamme ja siemaillut kylmää lonkeroa samalla, kun olisin lukenut sitä kirjastosta lainaamaani ruotsalaista dekkaria. Sohva voitti.
Lainasin kirjan muuten aivan sattumalta, sillä käydessämme eilen päivällä kirjastossa, Mini työnsi yllättäen kyseisen paksun ja tummanpuhuvan opuksen käsiini. Hetken ihmeteltyäni kirjan ilmestymistä käsiini päätin lainata sen, ihan vain siitä syystä, että Neiti Kirjastoneiti oli sen minulle tyrkännyt. Enkä ole lukenut dekkareita pitkiin aikoihin. En varsinkaan sellaista, jonka nimi viittaa etäisiin (avun)huutoihin. Iiks!
Mutta, nukahdin siis kirjanlukusessioni alkutaipaleella ja yritän palata niteen pariin joskus tuonnempana. Siellä terassin pihakeinussa. Ennen syyspimeitä.
Tai sitten joku saattaa nähdä minut pihakeinussa paksuun täkkiin verhoutuneena, otsalamppu ohimolla, tavaamassa rystyset valkoisina mustanpuhuvaa opusta joskus syys-lokakuussa. Kirjastolainojen uusiminen on, kuulkaas, niin helppoa netissä. ;)
Koska Mini sai näköjään tarpeekseen (äidin mielestä liian lyhyistä) päiväunistaan, otan asiakseni lähteä laittamaan neitokaiselle välipalaa. Käymme sitten koko perhe ajoissa nukkumaan illalla. Nii-in, in my dreams. I know.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti