perjantai 1. huhtikuuta 2011

Ei pöllömpää



Äidin ja lapsen pikaruokaa lounasaikaan... Olen hurahtanaut kesäkurpitsaan ja lapsetkin alkavat pikkuhiljaa päästä makuun. Pitäisiköhän kokeilla kasvattaa kurpitsat itse ensi kesänä? Olen niin kauhean arka kokeilemaan, vaikka mitä se tekee, jos ei heti onnistukaan? Pitäisi kyllä laajentaa kasvimaata, että sinne saisi mahtumaan kaiken, mitä on ajatellut kasvattavansa.

Pannulla on lisäksi paprikaa ja purkkitonnikalaa, kattilassa nuudeleita.




Kesäkurpitsatonnikala-nuudeleiden lisäksi olen syönyt sanani.

Uhosin tekeväni palatossut valmiiksi, ennen kuin alan tehdä mitään kolmatta työtä tuubikaulurin jälkeen. En tehnyt. Otin eilen langan ja puikot mukaan ompelukerhoon ja aloin suunnitella Minille pipoa. Ihan vaan siksi, ettei tarvitsisi koota palatossuja. Koko illan aikana en saanut aikaiseksi kuin tietyn määrän silmukoita puikolle ja pienenpienen pätkän joustinneuletta. Sitten tyssäsi.

Minulta puuttui suunnitelma ja kärsivällisyys.

Illemmalla istahdin alas työpöydän ääreelle ja katselin muistivihkoni epämääräisiä ja epätoivoisia laskuyrityksiä. Sutattuja ja ylivedetteyjä numeroita, ympyröityjä kohtia ja rasteja. Pelkkää sotkua.

Otin kynän ja aloin vedellä viivoja (numeroiden sijaan) tyhjälle paperille. Silmukka silmukalta. Nurjaa, oikeaa ja tähkän kohtaa. Sain kuvion muodostumaan jo luoduille silmukoille ja jatkoin neulomista. Kunnes.

Minusta alkoi tuntua siltä, että pelkkä koko pipon matkalta syntyvä tähkäkuvio onkin tylsä (tai pikemminkin en vain jaksaisi laskea kerroksia ja heilua apupuikon kanssa). Jospa tästä tulisikin pöllöpipo? Napit silmiksi ja niin edelleen?

Loppujen lopuksi tästä ei taida tulla pipoa laisinkaan, ei ainakaan Minille, sillä silmukoita lienee liian vähän. No, ei se mitään. Koska neulomus on jo noinkin pitkällä, niin tehdään siitä sitten vaikka kaulaliina. Eikö? Jos toiseen päähän tekee jotain muuta kuviota ja sellaisen liinan mentävän halkion, niin eikö se sitten olisi ihan ok?

Kuten huomata saattaa, minusta on tullut lyhytpinnainen tuuliviiri, joka ei tiedä, onko lintu vai kala. Kaikkein eniten tässä harmittaa varmaan se, että eilisiltaisessa ompelukerhossa minulta menivät hyvät jutut ja keskustelunaiheet ohi, kun räknäsin vain silmukoita ja numeroita vuoronperään sohvan syövereissä.

Ensi viikolla taidan jättää käsityöt kotiin. Siten pystyn ainakin osallistumaan ompelukerhon keskusteluihin ja nauttimaan kahviherkuttelusta ilman, että ajatukset pyörivät vain neulomuksessa ja siinä, mitä puikoilla syntyykään... vai syntyykö mitään.

4 kommenttia:

Johanna - Omamaamansikka blogi kirjoitti...

Herkullisen näköistä pataa! Meillä käytetään kesäkurpitsaa jonkin verrankin ja ihanaa, kun sitä saa ympäri vuoden!

Olet kyllä käsityönsaralla paljon lahjakkaampi kuin minä. Tai siis minulla ei ole minkäälaisia lahjoja. Ihailen, kun joku osaa tehdä tähkän. Mun töistä tuli aina pannulappuja, jos niitäkään. Nyttemmin olen luopunut käsitöistä kokonaan.

Mukavaa viikonloppua!

miukuli kirjoitti...

Kasvata ihmeessä kesäkurpitsat itse! Itse en ole mikään superpuutarhuri ja kasvattelen lähinnä kasvimaalaatikossa ja ämpäreissä...Mutta kesäkurpitsa on aina tuottanut ihan hyvää satoa.

Ylva kirjoitti...

JOHANNA, miekin vasta ihan äskettäin opettelin sen tähkän, kun huomasin, että se tehdään ihan sillä samalla tekniikalla kuin hyvin yksinkertainen kierrepalmikkokin. Eli silmukoiden siirtämisellä apupuikon avulla ensin työn taakse ja sitten kohta etupuolelle. Sen kummosempia palmikoita en ole edes vielä kokeillut.

Oletko käynyt Kaitaliinan blogissa katsomassa hänen neule"kouluaan"? Sieltä löytyy hyviä kuvasarjoja ja Käspaikan sivuilta myös. Sano, jos tuputan liikaa näitä "Kyllä säkin osaat tän"-viestejä!

Ylva kirjoitti...

MIUKULI, kiitos hurjan paljon kannustuksesta! Kyllä mie taidan kokeilla kesäkurpitsaa ens kesänä, mutta pitäisikö jotenkin esikasvattaa...? Mulle sopis tuo "Heitetään siemenet pellolle"-tyyli paremmin kuin esikasvatus. ;)

Taidan googletella. :)