Olen muutamana päivänä käynyt uimassa sillä aikaa, kun Ralliroope ja Kaaharikalle ovat polskineet uimakoulussa. Voi pojat, että se on tehnyt hyvää!
Vaikka toisena uintipäivänäni viereisestä altaasta kuuluikin: "Äiti, äitiiii!! MAMMA MIA MOZZARELLA!!!"
Yksi sydänkäpysistäni se siellä yritti saada huomioni. Onneksi olin jättänyt silmälasini pukuhuoneeseen, joten pystyin oikein hyvin esittämään En näe enkä kuule mitään-roolini kunnialla loppuun.
Vaikka tekikin mieli huutaa pää punaisena: "Poika, olen VA-RAT-TU!!"
Ensimmäisenä uintipäivänäni teki mieli huut... huomauttaa kolmelle rouvalle, että menisivät pitämään työmaapalaveriaan vaikka saunaan, pukuhuoneeseen tahi kahvioon uinnin jälkeen sen sijaan, että palaveeraavat altaassa. He veivät kahdesta uintiradasta puolitoista, joten loput kymmenisen uimaria käytti pääsääntöisesti sitä puolikasta rataa. Rouvat kun käytännössä pyörivät altaan keskiosassa, aina sopivasti tiellä.
Niin, sen sijaan, että olisin sanonut mitään, tulin tänne itkemään.
Nielin siis kiukkuni ja muutaman kulauksen kloorivettä. (Ei ihme, jos vähän pissitti uinnin jälkeen...) Mutta pääpaino asiassa ei olekaan se, miten rouvat valloittivat itsekkäästi altaan, vaan nimenomaan se, että me muut olimme hiljaa. Sillä, ei se asia voinut ärsyttää vain minua.
Eihän?
Sitä paitsi, olisin osannut huomauttaa heille asiasta kauniisti ja hyviä tapoja noudattaen. Ihan varmasti.
En tiedä vielä, menenkö tänäkin iltana nielemään vettä ja kuuntelemaan italiaa, vai lähtisinkö vaikka kaupungille kaffelle. Nämä vapaahetket olen kyllä ansainnut. Tai sanotaan vaikka niin, että nämä vapaahetket meidän koko perhe on ansainnut.
:)
Ps. Sain eilen luettavaksi opinnäytetyön, joka käsittelee kuusivuotiaiden kaksosten vanhempien kokemuksia voimavaroista ja niiden riittävyydestä. Voisin paasata aiheesta joskus, jos kehtaan...
Vai joko olen joskus paasannutkin?
Tankatkaa voimavarojanne ja voikaa hyvin!
3 kommenttia:
Ei, asia ei voinut harmittaa yksin sinua. Minä en pidä tuon lisäksi myöskään torikokouksista jalkakäytävällä tai pyörätiellä. Enkä täysien naulakoiden edessä (siis esim. muskarin joulujuhla) pidetyistä "en-ole-nähnyt-sinua-aikoihin" keskusteluista joissa seisoo monta ihmistä juuri sen naulakon edessä josta tarvittaisiin lasten haalareita tms.
Nyt julistan "lepo vaan", taitaisi muuten tulla liikaa tekstiä. ;)
t. Assari
Mä olen taas se, joka sanon. Ja vaikka sanoisin ystävällisesti, siitä saa sekä "tekijöiden" että muiden kanssaihmisen armottoman tollotuksen osakseen. Se potuttaa, että kaikki pitävät tollona jos kehtaa sanoa jostain jotain. Mutta jos sanoo, sanon ystävällisesti. On myös niitä, jotka kyllä voivat sanoa, mutta alkavat suoraan räyhäämään. Ne ottaa ainakin mua päähän.
Mutta hei, mä en edes tiedä haluaisinko tietää mitään siitä 6-vuotiaiden kaksosten jutusta. On ehkä parempi olla autuaan tietämätön tulevasta :-DDD
Ei tullut liikaa tekstiä, eikä olisi tullu sittenkään, jos olisit jatkanut, Assari!
Ja Hannis, susta pitäisi ottaa mallia noiden sanomisten suhteen! Se opinnäytetyö on muuten tehty jo 90-luvulla, joten olisi mielenkiintoista tietää, miten kävisi, jos tutkimus olisi tätä päivää, laajempi ja ottaisi huomioon myös pikkukeskosina syntyneiden kaksosten vanhempien resurssit...
Kaikenkaikkiaan vauva-aika koettiin kaikkein raskaimmaksi (ei yllätä) ja kuusivuotiaiden kanssa on jo helpompaa, kun nuo ovat jo niin omatoimisia. Joten huokaise helpotuksesta, Hannis!!
Ehkä kannattaisi jättää myös lukematta muutamat postaukset näiden meidän hurlumheiukkeleiden älynväläyksistä, mutta EN NYT KUITENKAAN LÄHDE SUOSITTELEMAAN SITÄ. Minusta on kivaa, kun käyt täällä ja jätät viestinkin. :)
Joten, "nähdään" vastakin!
Lähetä kommentti