Että tuo Kaaharikalle on erityisen kerkiävää tyyppiä. Olin jättänyt tietokoneen auki ja lähtenyt lasten tapaan päiväunille. Heräsin siihen, että Kaahari huhuili nukkuvan veljensä perään periksiantamattomasti. No, ei siinä mitään, johan meidän olikin aika heräillä.
Jonkin ajan kuluttua sain pojat tekemään palapeliä ja kipaisin koneelle. Ja kappas mokomaa, jossain välissä herra huu oli ehtinyt avata sähköpostin ja sekoittaa jotakin josta en ymmärrä mitään, avata tekstinkäsittelyohjelman joskaan sinne mitään kirjoittamatta sekä tehdä vielä jotakin sellaista, että epäilin koneen olevan enemmän tai vähemmän hajoamispisteessä. Jouduin suoraan sanoen ymmälleni.
Nopea tuo poika on muutenkin. Vaatii nopeita refleksejä ja äkkinäisiä hoksottimia saada edes jostain takinliepeestä kiinni, kun poika päättää äkkiarvaamatta lähteä omille teilleen. Ja vaikka seisoisit vieressä ja tuijottaisit poikaa herkeämättä kauppareissullanne, et taatusti ehtisi tehdä mitään, kun poika on jo sammuttanut lähikaupan hedelmävaa'an. Minä tiedän, olen ollut todistamassa. Mistä kummasta se sen napulan edes löysi????
Jo vauvana oli nähtävissä pienen Kaaharikallen nopeus ja aikaansaavuus. Sellaisen jumppalelun alla touhotti innokas ikiliikkuja niin, että oli onni, että koko härveli pysyi pystyssä. Samaan aikaan Ralliroope siinä vieressä katseli ja ihmetteli yllä heiluvia lelujaan, tuumaili ja vähän tökkäsi. Semmoiset veljekset...
Sittemmin myös Ralliroope on oppinut veljensä tavoille.Yllytyshulluna hän alkoi kokeilla sellaisia temppuja, että vatsanpohjassa vihleksi. Ja nykyään meno on ihan tarpeeksi kovaa siis molemmilla. Vauhtilajien lisäksi Ralliroope tykkää laskea ja aakkostella. Numerot ja kirjaimet siis kiinnostavat.
Mini oli ennen syntymää ajoittain erittäinkin liikkuvainen ja iltavilli. Syntymän jälkeen hän on ollut kutakuinkin rauhallinen ja tyytyväinen seurailija, joskin niitäkin selviä merkkejä on jo nyt ilmaantunut, että neiti saattaa seurata Kaaharikallen jalanjälkiä jokseenkiin nopsaan. Reilun viikon sisällä Mini on lähtenyt ryömimään ja asettuu jo lähtöasemiin konttausasentoon kuin ilmoittaakseen, että: "Paikoillenne, valmiit, HEP!" Keikkuu siinä eestaas ja kiljuu riemusta.
Yöt ovat repaleisia, sillä jos tyttö ei valita korviaan tai syö, hän jumppaa. Ja voi sitä riemun määrää, jos äiti on nukahtanut kesken yötankkauksen ja tyttö saa jumpata vanhempien välissä! Silloin herätetään isi ja esitellään uusimpia taitoja äänitehosteiden kera.
Myös äiti ja isi ovat liikkuvaista sorttia: kaksosten syntymästä lähtien on tullut harrastettua melkein kaiket päivät liikuntaa. Spurtteja, pitkiä vaunulenkkejä, nopeita lähtöjä ja (pinnankin) venytyksiä. Eli on se vaan kumma, kun tuo elopaino kasvaa silti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti