Pieni hetki tässä koneella. Mini nuupahti, samoin Ralliroope; mutta Kaaharikalle jaksaa iskeä jutunjuurta sängyssään. Viikonloppu meni taas liian nopeasti ja nyt tuntuu ihan siltä, että olisi kivaa, jos olisi toinen sunnuntai heti perään. Tai vaikka lauantai.
Viikonloppuna tuli mieleen jälleen ajatus siitä, kuinka paljon helpompaa vauva-arki onkaan yhden vauvan kanssa kuin kahden (hmm... loogista, eikö?). Nelisen vuotta sitten kävimme hoitamassa miehen kanssa kahta keskosvauvaa sairaalassa; viime keväänä saimme tyttövauvamme kotiin muutamien päivien jälkeen syntymästä. Maidon pumppaamisen ja pulloruokinnan moninaiset mutkat olivat ihan normaalia kaksosten ollessa pieniä, nyt en jaksaisi pullorumbaa laisinkaan. En sitten millään. Ja tyttö on ihan samaa mieltä...
Niinpä me ollaan vauvan kanssa kuin paita ja peppu. Majakka ja perävaunu.
Kaaharikalle uhkasi tänään, että he muuttavat Ralliroopen kanssa pois kotoa ja isi ja äiti jäävät kotiin. Ihmettelimme kovin miehen kanssa, että minnekä pojat sitten muuttaisivat. No, serkkujen luo pääkaupunkiseudulle. Lupasimme miehen kanssa, että voivat kysyä asiaa sitten enoltaan, kun tuo tulee iltapäivällä sopivasti käymään.
Vaan kuinkas kävikään? Niin, tuolla ne kaikki kolme rakkaudenhedelmää nyt koisivat ja äiti on ihan tyytyväinen, että pikkumurut eivät ihan vielä muuttaneet pois kotoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti