Annan itselleni hetken tässä koneella ja sitten painun pehkuihin, viimeinkin. Mini nukahti tänään melko helposti yöunille omaan sänkyynsä, joten olen ottanut tästä "omasta ajasta" kaiken irti. Siis löhönnyt sohvalla ja syönyt makeaa, siivonnut keittiötä ja luuhannut tässä koneella. Ja nukkumaan en malta mennä sitten millään. Oma moka, jos aamulla on äreetä...
Äree olin tänäänkin, sillä tuli sitä valvottua eilenkin. Paha tapa. Kävimme siis tänään koko perheen voimin kaupungilla ja se jos mikä oli erityisen... hmm... haasteellista. Kaksi höyrypäätä hohkasi sinne tänne ja mitä väsyneemmiksi kävivät, sitä hauskempaa oli (myös)sivustaseuraajilla. Mehän ei siis noita shoppailureissuja paljon tehdä, mutta kun on kyse kenkien ostosta, on molempien poikien syytä olla mukana. Toisella kun on pieni ja sirppana jalka ja toisella kuin kanootti.
No, pointti on se, että kun tulimme kotiin, olin oikein kypsää äitiä ja laitoin jäkätijäkäti-vaihteen päälle. Tai taisihan tuo olla päällä jo siellä kaupoillakin. Ja tulikomentoja sateli siihen malliin, että lapset olivat kyllä hyvinkin nopeasti päiväunilla, mutta tyylistä en voikaan olla niin ylpeä. Vitsi, että pitää olla semmonen kersantti välillä...
Lapset olivat jo lepäämässä, kun jatkoin jäkätijäkäti-tyylillä äreen oloni keventämistä sohvalla, kahvia ja pullaa suu täynnä. Jäkätin, en suinkaan lapsista, vaan siitä, kuinka tiukkapipoinen mamma olen. Että pitää koko ajan ja alati jäkättää ja nipottaa noille muruille, vaikka ne on niin ihania. Ja mies kuunteli. Tai ainakin näytti kuuntelevan.
Niin, että jos joku tietää, mistä saisi semmoista vitamiinia tai hivenainetta tai jotain, jolla saada äreät äidit vähän tokenemaan, niin voisi kyllä vinkata. Vai pitäisikö vain katsoa peiliin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti