Eilen aamulla odotti pihalla yllätys: maa oli valkoinen lumesta. Kylläpä sitä oltiinkin jo odoteltu! Kaaharikalle ja Ralliroope olivat odottaneet lumiukkokelejä ja minä lunta ja pientä pakkasta, jotta hiekat pysyisivät siellä missä niiden kuuluukin, eli pihamaalla.
Lähitienoon melkein jokaisella pihalla kököttää nyt lumiukko jos toinenkin. Meidän pihalla vahtii paksu ukkeli haravat molemmissa käsissään. Porkkananenä vielä puuttuu, mutta kyllä tuo puunenukin on ihan jees.
(Kuvassa siis viimevuotinen ukko.)
Lumen saapuminen sai aikaan mielenmuutoksen. Olo ei ole niin kireä kuin vielä hetki sitten. Tekee mieli poltella kynttilöitä ja takkatulta. Olla ihan hissunkissun ja nauttia pienistä hetkistä enemmän kuin aikoihin. Onko tämä sitä joulumieltä, mikä kolkuttelee ovella lumen saapumisen myötä, vai mistä tämä hyvä mieli tuli?
Toivottavasti tämä tunnelma pysyy kauan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti