Imurointia ja murinaa; että ottaa päähän, kun mahanahka on hiestä märkä! Ei sitä ennen vanhaan näin kovasti tullut hikoiltua, ei, vaikka varmasti tuli siivottua ahkerammin. Ja taas meinasi yksi palapelin paloista hävitä imuriin...
Siinä vaiheessa, kun kontaan lattialla ja saan pestyä neliön toisensa jälkeen kiroan jälleen kerran sitä, etten ole saanut aikaiseksi hankittua kunnollista moppia. Kuka toinen on niin hullu, että konttaa joka viikko polvet kolisten toistasataa neliötä läpi?!
Mutta tottahan se on sekin, että saatuani yhden huoneen lattian imuroitua ja pestyä, "tuoksutamme" yhdessä poikien kanssa, sillä niin ihanalta puhtaus tuoksuu. Ja ihailemme sitä, kuinka tavarat ovat taas (hetken) siellä, missä niiden kuuluisi ollakin. Ainakin osa tavaroista.
Nyt pitää vielä tehdä illan ruoka ja siivota keittiö ja pestä vessat ja.. mitäs se vielä olikaan? Taitaa olla parempi palata maan pinnalle ja tehdä vaan ne asiat, mitä tässä häslingissä nyt on edes mahdollista saada tehdyksi. Huomenna vois tehdä loput. Jossakin välissä.
***
Tähän kohtaan voisin heittää, vähän niinkuin vastapainoksi, miehen ja lasten yhteisen tavan tehdä siivous: Käväisin ruokakaupassa ja sieltä tultuani miesväki oli tehnyt viikkosiivouksen (minulla siihen menee siis koko päivä): oli imuroitu niin, että toinen nelivuotiaista oli imuripäässä ja toinen toimi letkumiehenä. Ja keskilattia oli imuroitukin hyvin. Ei sohvan alta, eikä kaikista huoneista, mutta imuroitu oli!
***
Pikkuautot ja osa palikoista oli siivottu tänään poikien toimesta näin:
Ihan nätisti, etten sanoisi. (Enkä puputa tällä kertaa siitä, että palikat kuuluvat palikkakoriin ja autot autolaatikkoon...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti