Jeee, lunta on tullut lisää ja sää on just sellainen talvinen sää kuin pitääkin: pikkupakkasta ja auringonpaistetta, uutta puhdasta lunta maa valtoimenaan. Oli hyvä syy jättää aamuinen viikkosiivous väliin tältä päivältä ja painella ulos lumihommiin...
Jos pistää kaihtimet silleen sopivasti rakosilleen, niin ei näy pölyt niin hyvin. Eivätkä likaiset ikkunat.
Mini(mii) ei nukkunut aamulla kuin puolen tunnin tirsat ja nytkin heräilee vähän väliä. Pojat heräsivät päiväuniltaan, mutta haluavat lukea kirjoja peittojen alla. Päivän rauhalliselle kahvitauolle ei jää nykyään kuin 15-20 minuuttia (jos sitäkään), joten ei tässä ehdi omia juttuja paljon päivän aikana mietiskelemään. Soudan ja huopaan eri-ikäisten lasten tarpeiden mukaan päivän aikana niin, ettei ole ihme, jos illalla vähän väsyttää. Joskus on käynyt mielessä, että vaadinko itseltäni liikoja, mutta monet tutut (koti)äidit tuntuvat vaativan itseltään vieläkin enemmän.
Tämän toisen äippävapaani aikana olen päättänyt oppia sellaisen rennomman otteen, etten väsyttäisi itseäni ja lapsiani. Kaipa se esikoisten kohdalla on aina vähän enemmän suorittamista ja toimintatapojen opettelua, varsinkin jos ne esikoiset ovat kaksoset. Joskus poikien vauva-aikana sitä tunsi itsenä ylityöllistetyksi liukuhihnatyöntekijäksi. Nykyään (toisinaan) vain ylityöllistetyksi. ;0)
Kyllä tämä kotonaolo siis ihan työstä käy. Sitä saisi päivässä melkoisen palkkapussin, jos saisi kaikkien niiden palkat koko päivän ajalta, joiden töitä tekee: lastenhoitajan, lastentarhanopettajan, siistijän, keittiötyöntekijän, poliisin, terveydenhoitajan (joskus sairaanhoitajan) jne... Ja sitten ne äidin hommat... Mutta niistähän ei makseta. Ne on bonusta kaikki. Joten laihaksi jäi tämänkin päivän saldo.
JOS siis mitataan rahassa.
***
Ja nyt täällä tarvitaan poliisia ja järjestyksenvalvojaa. Poikien lukuhetki peittojen alla jäi lyhyeksi. Ja mitä sitten tapahtui, siitä kuulet (ehkä) ensi kerralla...
T: Liian monta kahvikupillista pikapikaa hörpännyt rouvahenkilö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti