torstai 4. helmikuuta 2010

Eipä tässä kummempaa

Kaaharikalle ja Ralliroope olivat kerhossa, Mini untenmailla. Mitä teki äitee, jonka tekemättömien töiden lista olisi ollut 1,5 kilometrin pituinen?

Löhösi sohvalla, hörppi kahvia ja mussutti suklaata. Ja katsoi dokumenttia Titanicin tutkimisesta. Parin vuoden päästä kyseisen "uppoamattoman" laivan uppoamisesta tulee sata vuotta. -huokaus- Titanicin ja Tsaariperheen kohtalot ovat aina vetäneet puoleensa, onhan molemmissa jonnin verran mysteeriä, vai mitä?

Vaikka, kaikkea ei aina tarvitse tietää. Se on osa ihmiselämää. Surullista mutta totta.

***

Eli eipä tässä sen kummempaa asiaa. Kuhan puhisen. Viikon aikana ollaan liikuttu, otettu rokote ja vähän röhitty. Kaksospojat ovat niin kiinni toisissaan, että joku saa kohta tulla rälläkän kanssa erottamaan. Erossaolo tekisi hyvää. Esimerkki hitsautumisesta: olivat he sitten ulkona tai sisällä, välimatka ei ole kahta metriä enempää. Siis jos se olisi pojista itsestään kiinni.

Lisäksi Kaaharikalle on jälleen ilmoittanut, ettei aio muuttaa ikinä kotoa minnekään... Voinette kuvitella aatokseni sillä hetkellä, kun olen hetkeä aiemmin käynyt "pientä keskustelua" käytännön asioista kyseisen pojan kanssa ja sitten hän ilmoittaa jäävänsä äidin helmoihin loppuiäkseen. -toinen huokaus- Ei muuta kuin suu vetskarilla kiinni ja toteamus: "Voihan se mielesi joskus muuttua..."

Tai sitten ei.

Voi noita mussukoita!

2 kommenttia:

M. Metrossa kirjoitti...

Kotitöitä EI SAA missään tapauksessa tehdä päiväunien aikaan (mulla kesti aika kauan oppia tämä), vaan ne pitääkin säästää lasten hereillä/kotonaoloaikaan! Päiväunet on äidin hyvin ansaittu lepohetki! :)

Ylva kirjoitti...

Joo, noin mäkin opin väkisinkin poikien ollessa ihan pieniä. Mutta nykyään, kun on mukamas helpompaa, niin SUUNNITTELEN etukäteen saavani paljon aikaan lasten nukkuessa. Että voisin sitten olla enempi läsnä lasten ollessa hereillä... Vaan useinhan me ollaan kaikki neljä tukka pystyssä ja unihiekan rippeet silmissä päikkäreiden jälkeen siellä sohvalla. Heräillään hiljakseen. Myös minä. ;)

Mutta toisaalta, nyt on ainutkertainen mahdollisuus ottaa niitä päikkäreitä.

Joskus on vaan pakko opetella sitä tervettä itsekkyyttä.

Kiitos viestistä!