Olemme palanneet päiväjärjestykseen. Aamulla lorvitaan telkkarin äärellä ja hilppastaan leikkeihin pikkarisillaan. Jos äiti ei pääsisi vaikuttamaan, koko päivä vietettäisiin melkein kelteisillään, tai ainakin kalsarisillaan. Ja pihalle mentäisiin t-paidassa, niinkuin naapurin lapset.
Pihalla on kiva leikkiä halonhakkaajaa, paitsi että siinä leikissä menee kyllä lapio per isku. Lapionvarresta tulee ensin ällän muotoinen ja kun sitä yrittää suoristaa, niin se katkeaa. On tullut kokeiltua. Ihan uudella lapiolla.
Ja sitten tehdään "hauskoja juttuja ihan omasta päästä", eli tyhjennetään äidin liimapullo talouspaperirullan sisälle ja nauraa räkätetään niin, että pissat tulevat housuun. Ja vielä silloinkin naurattaa.
Illalla isukki ja äiti huomaavat, että puinen Domino-pelilaatikko on liimattu veikan pöytään kiinni. Eikä pelaamaan pääse, kun kansikin on liimattu (sillä äiteen erikeepperillä) kiinni. Julmetun hyvää liimaa, täytyy kehua.
Jos äiti ei ole kohta verenpainelääkityksellä, niin jossain hoidossa kuitenkin. Jotain semmoista se tänään puhui.
T: Kaaharikalle 5v
2 kommenttia:
Hyvä tietää, mitä on odotettavissa siinä viiden vuoden päästä :-) Olipas kiva ja eläväinen kirjoitus. Kekseliäitä poikia teillä!
-Salamanteri
Kiitos Salamanteri. Kekseliäisyys on kuin kaksiteräinen miekka...
Vaan mistäpä sitä tietää, mitä sun muruset vielä keksivätkään. Voivat panna moninkertaisesti paremmaksi vielä. ;)
Lähetä kommentti