torstai 10. kesäkuuta 2010

Tukka silmillä ja kutteja pää(t) täynnä

Yhdentoista aikaan illalla istuttelen tomaatin ja paprikan taimia ulkona. Itikoiden airforce pääni ympärillä yritän saada taimet ruukkuihin. Tukka silmillä, multaa kasvoilla ja kutteja päänahka täynnä. Ilmahyökkäyksestä huolimatta olo on kuitenkin ihan hyvä ja nautin rauhasta. Ja siitä mahdollisuudesta, että taimet ehkä jopa voisivat kasvaa. Katsotaan nyt.

Aamulla seitsemän aikaan Mini kömpii viereen, ihan liki. Ja kun Kaaharikalle tulee hetkeä myöhemmin sängyn viereen, huutaa Mini kipakasti: "Ei, ei tuu! Pois, POIIIS!" Kaaharikalle esittelee, kuinka hän on laittanut jo päivävaatteet päälle, ilman että kukaan patistelee: HIEMAN liian pieni T-paita ja VÄHÄN ENEMPI liian pienet KALSARIT. Poika löytää noita pieniä vaatteita jostain kaappinsa perukoilta, mutta ei löydä hetki sitten hylkäämiään shortseja keskeltä eteisen lattiaa...

No, joka tapauksessa Kaaharikalle ilahduttaa omatoimisuudellaan. Tukka silmillä ja päänahka kutteja täynnä yritän kömpiä ylös sängystä.

Ilmeisesti otan tänään rennommin kuin eilen, sillä päätän lähteä kolmikon kanssa kaupoille ostamaan Ralliroopelle nappiksia* ja poikien kaverille synttärilahjaa. Issukalta tulee viesti, jossa lukee: "Tsemppiä!" [*Nappikset jäivät ostamatta silloin yhtenä päivänä, sillä emme päässeet kyseiseen kauppaan asfalttikoneen palon ja räjähdysvaaran takia.]

Selviämme erittäin hyvin urheilukenkäosastolta leluosastolle ja kassojen kautta ulos. Selviämme myös seuraavassa liikkeessä ilman ensimmäistäkään edesottamusta.

Kotiin päästyämme lämmitän edellispäivän ruokaa ja teen pikasalaatin. Pojat avaavat hamahelmipaketin ja viljelevät helmet lattialle, ensin vahingossa ja sitten tahallaan. Mini haluaa kastella kukkia ja melkein hukuttaa edellisiltana istuttamani tomaatintaimet. Kaikesta tohinasta huolimatta katan lounaan terassille upouuden aurinkovarjon alle.

Tällaista täällä. Hieman pitää kyllä seurata tuota Kaaharikallen olotilaa, sillä poju putosi ruoan jälkeen vessanpöntöltä ja löi päänsä kaakelilattiaan. Aina sitä jotain päivän aikana sattuu, muttei onneksi pahempaa.

Pakko koputtaa puuta.

Ei kommentteja: