Luettuani pojille päiväunisadun ja hoputettuani heidät sänkyihinsä nukahdin sohvalle, jälleen istuvaan asentoon. Herättyäni tunsin itseni ihan eläkeläiseksi, joka torkahtelee minne sattuu ja milloin sattuu.
Äsken kävin kurkkaamassa Kaaharikallea. Hän nukkuu masullaan oman huoneensa lattialla, automaton päällä. Ihan sängyn vieressä.
Siinä on meillä äiti ja poika. En välittäisi sanoa, että kuin kaksi marjaa (en ole yhtä söpö), mutta ilmeisesti tässä nukkumisjutussa kyllä. Nukahtelin aikoinani luennoillakin, kaverit muistaa. Silti sain itselleni tutkinnon, ammatin ja työpaikankin. Palkka on pieni, mutta ammatillisuudestani olen ollut jopa ylpeä. Enkä ole nukahdellut työpaikallani.
Ainakaan muistaakseni.
Joskun olen ihan vain vähän lepuuttanut silmiäni.
Ihan vain hetkeksi.
Terveiset kahvimukin takaa!
Ps. Oli pakko vaihtaa TAAS blogin ulkoasua, sillä löysin erittäin osuvan kuvan tuohon oikeaan yläreunaan. Ralliroopen lempipuuhaa näinä päivinä... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti