Palaan ajassa hieman taaksepäin, siihen hetkeen, kun viimeksi viime viikolla kävimme poikain kanssa parturissa. Tai miesväki kävi ja minä Minitsun kanssa vietin aikaa keskustan (vaate)kaupoissa (ostamatta mitään). Palatessamme kotiin kävi ilmi, että Kaaharikalle oli saanut reippauspalkinnoksi tarran; Ralliroope taas ei ollut saanut mitään, vaikka oli taatusti ollut tosi reipas. No, lupasin hänelle etsiväni kätköistäni jonkun extratarran, sillä tarran hänkin oli toki ansainnut.
En löytänyt tarran tarraa, joka olisi ollut niin "extra" kuin odottaa saattaa. Löysin MLL:n söpön pinssin, jossa kaksi lasta roikkui sateenvarjon kahvassa. Ja se oli EXTRA, pojankin mielestä. Korostin, että hänen on nyt sitten pidettävä pinssistään hyvää huolta, sillä se oli erittäin erityinen ja arvokas kiitoslahja pojalle. Ja Ralliroope oli samaa mieltä.
Nyt siirrymme ajassa eilisiltaan, siihen hetkeen, jolloin kävelin paljasjalkaisena kastelukannun kanssa vesihanan ja kasvimaan väliä. Salaatit ja tuoksuherneet olin jo hoidellut ja mansikat olivat jäljellä.
AUTS!
Kantapohjaan upposi jotain HYVIN terävää ja rusahdus tuntui kuin sydämessä asti. Mikä mahtoi pistää noin turskasen hurjasti? Niin, mikä...??
Kyllä, se oli tuttuakin tutumpi MLL:n pinssi sateenvarjoineen ja lapsiparkoineen. Jumittuneena kantapohjaani. Huusin Ralliroopen tulemaan katsomaan ja vasta siinä vaiheessa kävi ilmi, että poika oli kadottanut pinssinsä pihalle. -huokaus-
Onneksi kyse oli äidin jalasta eikä lasten! Ja mikä onni, että pinssi löytyi eilen kantapohjastani eikä tänään koiran tassusta. Tänä aamuna veljeni tuli nimittäin käymään koiransa ja poikansa kanssa aamupäiväjätskillä ja ihana koiruus vietti aikaansa juuri siinä samaisessa paikassa, jossa pinssikin oli ollut hyvässä piilossa.
Sen verran huonosta omastatunnosta Ralliroope kärsi, että lähti samantien lääkelaatikolle etsimään laastaria äitiparalleen. Oli kovin pahoillaan ja selvästi soimasi itseään moisesta vahingosta. Eihän siinä voi olla vihainen, kun toinen kärvistelee jo tarpeeksi muutenkin.
Voi olla, että muutamat kävelylenkit ja jumpat jäävät nyt väliin, mutta eiköhän tästä selvitä aika pienin vahingoin. Eihän ihan vielä ole mätäkuunkaan aika.
Nyt menen nauttimaan Eve Hietamiehen Yösyötöstä, jota luin eilen yhdeltä istumalta satakymmenen sivua. Suosittelen!
Haaverittomia päiviä teille!
2 kommenttia:
Oih, kovin tuskallinen extra-tunnustuksen äkillinen löytö. Hih, voin tosin kuvitella sen ilmeen, kun pinssi sukelsi kantapohjaan, auts! :) Niin valtavan ihana pienimies kuitenkin, kun niin hellästi piti äidistä huolta :) Suloinen! Pikaista paranemista kantapohjalle!
Kiitos! Olen tassutellut tänään issukan huopatöppösissä ulkona hellesäässä, joten melkoinen näky olen varmaan ollut. Mutta huopatöppösissä pystyy astumaan edes jotenkin, kun ne on niin pehmeät. :) Reinotkin jäävät toiseksi.
Sain juuri luettua Hietamiehen kirjan loppuun, joten maltan mennä nukkumaan. Mukavaa viikonloppua sinne!
Lähetä kommentti