perjantai 4. helmikuuta 2011

Hyvän mielen ravintoa



Eilen lensivät Varikolla enempi ja vähempi sarkastiset sanat ja lauseet; tänään heittelen ilmaan niitä hieman mukavampia lausahduksia. Niitä, jotka ovat ravintona hyvälle mielelle. Jostain luin ihan äskettäin, että vanhemmat pitävät anteeksi- ja kiitos-sanoja tärkeimpinä sanoina opettaa lapsille. Olen varmaan ihan samaa mieltä. Ne on hyvä oppia ja ne on hyvä myös oppia sisäistämään. Oppia tuntemaan.

Siinä voin olla itse hyvänä esimerkkinä ja mallina. Ja yritän ollakin.

Lisäksi meillä saattaa kuulua:

- "JIIIHAAAAAAAhihihihihihihi...!!!"
- "Tuleheheheheheh!!!"
- (nauru-ujellusta)
- "Rakas."
- "Halitaan."
- "Hyvä, hyvä!" (taputusten kera)

Tuon rakkaan lisäksi lähinnä mun suusta pullahtelee hyvin usein sanat muru ja kulta. Mutta kun nyt jään miettimään ihan sellaisia selväjärkisiä lauseita, niin pää käy tyhjänä.

Olisko kotitehtävän aika?

Voisin viikonlopun aikana keskittyä kuuntelemaan itseäni ja perheenjäseniäni ja kirjata ylös myönteisiä lausahduksia. Sen tiedän, että eräs meistä odottaa tälläkin hetkellä, että huikkaan taikasanan: "SYÖMÄÄN!"

Taidanpa tehdä sen. ;)

Hyvää mieltä ja kauniita sanoja viikonloppuunne!

4 kommenttia:

assari kirjoitti...

Sitä samaa teidänkin viikonloppuunne! :)

Juuri sanoin "huomenta kultamurmeli". Meillä on poikien hellittelynimet murmeli ja pörriäinen. Molemmat sellaisia millä isäni on kutsunut minua pienenä ja jotenkin sopii jatkaa perinnettä.

Ylva kirjoitti...

Nuo hellittelynimet sopivat hyvin pojillekin. :) Meillä tuo Issukka on kova keksimään lempparinimiä milloin kenellekin. Mie sitten muuten muruttelen. ;)

Anonyymi kirjoitti...

Kiva, kun kirjasit näitä positiivisiakin huudahduksia! Pystyin hyvin samaistumaan :)

Mun on pakko tähän kertoa ilmaisuista, joita 1,5 vuotiaallemme on tarttunut.. Jostain syystä nimittäin sellaisia päivittelyjä kovasti (olisiko syytä katsoa peiliin?!)

Kun riisimurot leviävät lattialle, huudahtaa: "Ou mai gaaaat!!". Tai jos ruoka ei oikein hivele makuhermoja, saattaa naama irvessä yskäistä "Oi kamalaa.. apupa!!". Ja vaikka kokin kai pitäisi loukkaantua tuossa kohtaan, niin hän repesi kyllä täysin :)

terv. Laura

Ylva kirjoitti...

Oi apupa, miten söpösti sanottu!! ;DD

Mun on syytä katsoa peiliin siinä vaiheessa, kun lapset alkavat huudahdella: "Voi taivahan talikynttilät!!!"