Kuluneella viikolla tuli kuluneeksi kymmenen vuotta isäni kuolemasta. Eilen illalla erehdyin laitamaan Kaija Koon levyn soimaan ja tietäähän sen, miten siinä kävi. En voi kuunnella kappaletta Isä itkemättä. En vaan voi.
Mini ehti tulla syliini keinumaan ennen kuin ensimmäiset kyyneleet tipahtelivat, Ralliroope taas katsoi vierestä ihmeissään. Mikä äidille tuli? Onneksi hänelle voi jo selittää itkun syyn.
Suru ja ikävä pääsevät toisinaan yllättämään. Ei enää niin usein ja yllättävissä paikoissa (kuten Prisman hedelmäosastolla), mutta esimerkiksi hautausmaan parkkipaikalla ja olohuoneen valkoisella matolla, cd-soittimen äärellä.
Pienet itkut ovat välillä paikallaan, mutta tuota kipaletta en nyt vähään aikaan soita.
Isä, mulla pullopostia ois,
voitko hakea mut täältä pois?
On jo myöhä, mua väsyttää.
Ja ooh, Isä, laita valot karttapalloon.
Yksin olen niin alaston.
Voitko tulla ja mulle tien näyttää?
7 kommenttia:
Otan osaa menetykseesi! Olen myös isäntyttö, ja vaikka vaikean sairaudenkin jälkeen isäni on vielä elossa, Kaija Koon Viimeinen lento saa minut myös aina itkemään.
Olen ymmärtänyt, että suru muuttaa muotoaan ja sen kanssa oppii elämään, mutta se ei kokonaan koskaan häviä. "Rakkauden hinta on nimensä veroinen".
Kyllä tuo Viimeinen lento on myös tosi liikuttava. Todella. Tästä on aikaa, kun kerran yksin kotona ollessani kuuntelin sen varmaan kolme tai neljä kertaa putkeen ja itkin melkein silmät päästäni. Tai ainakin se siltä tuntui. Sitten helpotti.
Taidan olla semmoinen itkijänainen?
Olen todella iloinen, että sinun isäsi selvisi sairaudestaan. Vaikka varmasti se on jättänyt jälkensä. Mutta hän on kuitenkin elossa ja sitäkautta läsnä. :)
Juu, ja isäntyttö oon, vieläkin. ;D
Niin kaukana mutta niin lähellä hän Sinussa -
KIITOS anonyymi!
aika kuluu niin nopeaan, se ei meitä odota vaan jatkaa matkaa. mihin kuluu päivät, mihin hetket niin rakkaat. kohta poissa ovat, kuin linnut, pyrähtäneet siivilleen halki taivaan... rutistuksia!
Täällä niin samat tunnelmat, kuten tiedätkin :)
Suurimmat itkut multa saa aikaiseksi virsi: oi herra, jos mä matkamies maan. Se laulettiin isäni hautajaisissa... Toinen on sitten herra kädelläsi. Sitä ei meidän neiti 6 v voi kuunnella. Tulee liian paha mieli. Se oli kans hautajaisissa lauluna.
Kiitos Marsala, halitaan.
Kati, tuo Herra kädelläsi on aika yleinen virsi niin hautajaisissa kuin muuallakin. Se on herkistävä virsi muutenkin ja jos siihen liittyy vielä tärkeän ihmisen poismeno, niin en ihmettele, jos ottaa koville kuulla sitä vastaisuudessakin.
Voimia surutyöhön edelleen, teille kaikille!
Lähetä kommentti