Kävin viime lauantaina Ralliroopen ja Kaaharikallen kanssa parturikäynnin yhteydessä ruokakaupassa. Pojat olivat jo autossa, kun muistin unohtaneeni ostaa pesuaineita. Kaksoset jäivät autoon odottamaan ja ihan pikaisesti kävin hakemassa pesuainepullot... ja tulppaanikimpun... ja helmililjoja. Odotetaanko täällä jo noin kovin kevättä???
Olin laittamassa ruokaa hellan äärellä, kun Mini kipusi yhtäkkiä ikkunapöydälle ja alkoi mesota. Hän vuoroin roikkui kaksin käsin kiinni ikkunassa ja vuoroin osoitteli kiihtyneenä ikkunasta ulos: "Kato äiti!!! KATO ÄITI!!!!"
Kauha kourassa venytin itseni katsomaan, että mikä siellä ulkona oikein oli.
SININEN TAIVAS.
Melkein koko talven itseäni laiminlyöneenä alan herätä pitämään itsestäni huolta. Ihan oikeasti. Pikkujutuin. Esimerkiksi nyt se kulmakarvojen nyppiminen autossa (noloa?)...
Suomen talvisessa hämäryydessä on siis puolensa ja puolensa. Jos et jaksa ajella säärikarvojasi, vietä tämä vuodenaika kolmen eloisan lapsen ja vaimonsa villasukkiin tottuneen miehen kanssa. (Tässäkö syy, miksi käytän villasukkia yötäpäivää: rehottavat sääret???) Herää sitten keväällä raappaamaan rehottavia sääriäsi ja valmistaudu kesän hamekauteen.
Tuota viimeistä kohtaa en kai voi kuitenkaan tosissani suositella kenellekään, mutta näin se tuntuu meillä menevän.
Mutta, valo ja sininen taivas ovat saaneet meidät sekaisin. Jos emme nyt suoranaisesti toivota kevättä tervetulleeksi, niin nautimme ainakin valosta ja sinisestä taivaasta. Ihan ylenmäärin!
Nyt menen pesemään sen keittiön ikkunan, kun tuo valo korostaa niitä Minin pikkukätösten ja nenän jälkiä ruudussa. (Hitsi, pitäs imuroidakin... vai vedänkö kaihtimet ikkunoiden eteen??? NO EN!!! Antaa pölyn näkyä...)
8 kommenttia:
Teilläkin sinisen taivaan lumoissa :) Arvaas missä muualla ollaan?
Jees, taidan tietää... ;D Nauttikaa!
Minakin unohdan talvikuukausiksi saarikarvat suosiolla :) Saavat kerrankin rehottaa ihan vapaasti. Onneksi eivat ole kovin tummat.
Kauniit tulppaanit!
Johanna, lohduttavaa kuulla. ;) Kun on tummat kulmat ja tummahkot ripset, niin siihen yhtälöön ei oikein vaaleat säärikarvat valitettavasti kuulu...
Suokaa te muut anteeksi, jos oksettaa jo...
Aurinkoisia päiviä Johannalle!
Mulla meni jonkun aikaa ennenkuin tänne muutettuamme tajusin, miksi minusta tuntuu että meillä on nykyisin aina niin likaista. Se on se valon määrä! Vaikka aamulla siivoaisi, iltapäivällä "pöly on jo taas laskeutunut..". Puolensa kaikella..
- Laura (lukija Kaliforniasta, jossa aurinkoa riittää)
Laura, se on niin totta tuon valon kanssa. Ja siellä taitaa tosiaan aurinkoa riittää. :)
Ennen kuin tuo sininen taivas sai Minin vauhkoamaan, minä tässä yhtenä päivänä pinkaisin ulos talvipakkaseen kameran kanssa, "kun aurinko pilkisti niin ihanasti pilvenrakosista". Myöhemmin ihmettelin, kun kuvat olivat nin pimeitä... Olemme niin tottuneet tähän hämäryyteen, että kun vähän aurinko jostain pilkottaa, olemme näemmä ihan sekaisin.
Mutta eilen oli IHAN OIKEASTI aurinkoinen päivä. ;DD
jos nyt jotain voi tosiaan "kaivata" Suomesta monen asian lisäki, on se tuo talvikausien antama lupa olla vähän rempallaan pidemmän aikaa. Täällä valoa riittää ihan riittämiin ja onneksi olen päättänyt olla sokea tuolle kaiken peittävälle pölylle - muuten tulen hulluksi ja siivoan joka päivä :D
Voi miten kauniita nuo tulppaanit - täytyykin käydä katselemassa oisko täällä jotain "irtokukkasia" saatavana (vaikkakin rinsessa luultavasti syö ne..niinkuin mummon kukat..)..
Marsala, mitä leikkokukkia siellä on myynnissä? Meillä ei kukaan (enää tai toistaiseksi) syö kukkia, vaikka pojat haluaisivatkin sellaisen nelijalkaisen moniroutuisen hurumurmelin meille. Koirakuume on muillakin kuin vain mulla...
Lähetä kommentti