Pikainen tervehdys

Ihan pikainen tervehdys täältä. Oma oloni on ilmeisesti jo paranemaan päin kuumeesta huolimatta, samoin Ralliroopen ja Mininkin. Issukka on "täysin pois pelistä" ja Kaaharikallen kanssa pelaamme peliä "ehtiikö vati alle"-leikkiä.

Paitsi että tästä on leikki kaukana.

Sen kuulee yleensä yskästä, milloin tulee se toiseksiviimeinen röhäisy, ennen kuin lima tulee ulos. Mutta jos Se Vati on juuri väärässä huoneessa, niin joku joutuu juoksemaan, ja lujaa, jotta tulee osuma oikeaan osoitteeseen.

Tänään kävimme lääkärissä hakemassa helpotusta, mutta koska keuhkot kuulostivat olevan ok, eikä vinkunoita kuulunut, meiltä kiellettiin tutun (astma)lääkkeen käyttö.

Minusta tuntuu, että olemme palanneet lähtöruutuun (vuoteen 2005), jolloin ravasimme lääkäriltä toiselle (hetkittäin todella sairaan lapsen kanssa) ja yksi sanoi yhtä ja toinen toista. Niinkuin tänäänkin.

Kaaharikalle on ollut todella reipas. Siis todella! Lupasin hänelle kaupasta jotain sellaista herkkua, joka hänelle maistuisi (omatekoisen kiisselin lisäksi), mutta jouduimme tekemään täyskäännöksen kaupan porteilla. Nopeasti ulos ja röhimään limat pihalle... Ulkona paukkuva pakkanen pahentaa röhinää entisestään, enkä todellakaan voinut jättää poikaa yksin kylmään autoon. Kotiin siis...

Jotta päivä olisi lähes täydellinen fiasko, lähdin tuossa tunti sitten laittamaan autoa lämmityspiuhojen päähän, jotta pääsisin sinne kauppaan ruokaostoksille. En tajua laisinkaan miten kummassa kaikki tapahtui, mutta hetken ovenavaisun jälkeen löysin itseni nelinkontin pihamaalta, nilkka vääntyneenä.

Kohta äidin ja isin sängyssä makasi kaksi ryytynyttä aikuista. Issukka kuumeen runtelemana ja äiti pipipussi nilkan ympärille sidottuna. Issukka uteli peiton alta, että jäivätkö roskapussit pitkin pihoja levälleen.

Roskapussit? Mitkä roskapussit?

Tuollahan ne on eteisessä.