Viime kesänä vietin Issukan serkun kanssa äitien vapaapäivää. Koska olen tyyppi, joka haluaa ostaa (jos ostaa) aina jotain perusteltua ja tarpeellista, tulin kotiin tämän pikkuisen tuliaisen kanssa. Voin kertoa, käsi sydämellä, että tämä ihanainen on tullut tarpeeseen. Varsinkin viime päivinä, kun yksi jos toinenkin on onnistunut kolhaisemaan itseään.
Tätä ennen pärjäsimme herne-maissi-paprika-pussilla.
Eilen Mini onnistui kolhaisemaan polvensa ja tarvittiin kylmää, lähinnä mielen rauhoittamiseen kylläkin. Katselin tippa linssissä, kun Ralliroope otti kirjan ja alkoi lukea pikkusiskolleen Harri ja Dinot-kirjaa. Siine ne nöpöset istuivat sohvalla: toinen käänteli ison kirjan sivuja ja toinen katseli ja kuunteli käsi poskella. Ja Pipipussi polven päällä.
Niisk.
Eilen sattui myös mielenharmitus, jossa kyseisellä Pipipussilla ei olisi tehnyt yhtään mitään. Kun äiti ja isi eivät muistaneet herättää Hammaskeijua yöhommiin, ei Ralliroopen siniseen vesilasiin yläetuhampaan tilalle ilmestynyt kolikkoa. AUTS!
Hetki sitten poika tuli hykerrellen huoneestaan ja ilmoitti, että jopas se suurennuslasi auttoi asiaa! Hän oli laittanut suurennuslasin vesilasin päälle, jotta Vanha Huononäköinen Hammaskeiju näkisi hänen hampaansa.
Vanha? Huononäköinen? Hammaskeiju?
Äi-ti.
***
Jaan vielä yhden mielenharmitusaiheen, joka liittyy hyvään, mutta lyhyeen, muistiin. Ralliroopella oli ollut harmitushetkensä eskarissa ja hän suostui juttelemaan asiasta kanssani vasta juuri ennen nukkumaanmenoa, iltasuukkojen aikaan. Kun poika oli saanut möykyn ulos mielestään ja menin Kaaharikallen huoneeseen, uteli velipoika hyvinkin uteliaana keskustelun aihetta.
Sanoin, että se oli minun ja veljensä välinen asia ja koska se oli meidän välinen juttu, en siitä lähtisi muille kertomaan. Oli kyse luottamuksellisesta keskustelusta. Sitten perustelin ja selittelin ja korostin ja perustelin jälleen erinäisiä asioita siitä, miten isille ja äidille voi kertoa luottamuksellisesti mitä tahansa (mikä on totta). Ihan mitä tahansa. Liian monen "se oli minun ja hänen välinen asia", Kaaharikalle tokaisi ykskantaan:
- Hei, mä oon nyt kuullu ton jo ainakin sata kertaa.
(Jolloin osasin lopettaa puhetulvani.)
- Ai, no sittenhän sä tiedät sen.
- Ai minkä???
Pojallani on muisti kuin kananlento.
***
Toivottavasti tänään vältytään mielenharmituksilta, vaikka ne kuuluvatkin yhtenä pienenä osana elämään. Ja toivottavasti Pipipussi saa olla tämän päivän pakastimessa...
Niin meillä kuin teillä.
5 kommenttia:
Voi että tuo pipipussi on ihanan suloinen vaikka käyttötarkoitus ei sitä olekaan :) Pitää meidänkin hommata tuommoinen, voi levätä välillä se ohimoilla sitten ja parannella harmituksia.
Voi että nuo teidän viikarit on ihania, pitävät pienimmästä huolta... rutistuksia paljon ansaitsevat!
Hammaskeiju huononäköinen? :D:D Tuo oli päivän piristys!
Ihana pussi!!! Onko sen sisällä kylmägeeliä vaiko mitä? Mietin, että tuollainenhan olis ihana tehdä ihan itse. Mun kirjontapakki melkein kutsuu jo tuolla nurkassa :D (mulla siis on pikkuinen työkalupakki täynnä kirjontalankoja yms.)
Marsala, tuo pipipussi on hyvä, kun sen voi (muistaakseni) laittaa myös mikroon ja käyttää siis myös lämpöpussina.
Minä luule, että se Hammaskeiju on huononäköisyytensä lisäksi myös huonomuistinen. ;)
Assari, siellä on sisällä kauraa tai ohraa tai jotain muuta viljaa. Eli voit tehdä ihan itse! :D
Kiva kuulla, ettei tarvii lähteä apteekista ostamaan sitä kylmä/kuumapussukkaa. Eli siis kotiin ja viljalaarille :D
Kiitti! Tiedän, minkä projektin aloitan pahvilaatikkosouvin jälkeen jossain hamassa tulevaisuudessa... Tää sun blogi on sitten ihana! :)
Kiitos, Assari-ihanainen! Pistä blogiisi sitten joskus näytille niitä pussukoita. Ovat kiva lahjaideakin. :)
Lähetä kommentti