sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Tänään on parempi päivä.


Isin lähdettyä lapset villiintyivät. Yksi yllytti toista ja toinen kolmatta. Ennen kuin ehti kolahtaa, haettiin tiimalasi ja jaettiin hommat. Kun yksi hyppi, toinen otti aikaa ja kolmas odotteli vuoroaan. Kaaharikallella kävi mäihä: ajanottajaksi sattui Mini, joka nyt ei niin hiekanvalumisista piitannut, istui vaan tärkeenä pikkujakkaralla käsilaukku sylissä.


Mini, Norsu ja Nukke pelasivat korttia. Arvaa kuka voitti?


Me muut etsimme aarteita labyrintissä.


Minulla on pieni haave tälle päivälle. Arvaakohan kukaan, mitä näistä vielä tulee joskus...? Minulla on menossa paremman puutteessa jämälankojen tuhoamisvimma.

Tämä päivä on mennyt paljon paremmin kuin eilinen, vaikka äiti suuttuikin labyrinttipelissä, Kaaharikalle puki ulkovaatteet hitaammin kuin siskonsa, pulkkamokoma ei totellut Minin ohjausta ja Ralliroopen ruoka jäi syömättä heiluvan hampaan takia. Äiti pyysi anteeksi noloa käytöstään, Kaaharikalle pääsi ulos "ihan ajoissa", Minin aamun pelasti lumikolakyyti ja Ralliroope tuskin nääntyy yhden väliin jääneen ruokailun takia.

Issukka palaa illalla ehkä pinkin moottoripyöräkypärän kanssa, tai sitten ei. ;D

Nyt menen tuonne sohvalle "tuhoamaan" noita lankakeränrutkuja.

Kiitos vielä edelliseen postaukseen rohkaisevasti kommentoineille!

3 kommenttia:

assari kirjoitti...

Voi Ylva! Kommentoin kaksi vikaa postaustasi kerralla!
Ihan ekaksi tuohon yllärivierailujuttuun: Yleensä pahimpia ovat ne joilla ei ole itsellään lapsia tai sitten omista lapsista on valovuosi aikaa ja ne muistot on kultaantuneet. Minusta tuollainen monitoimeliaisuus, kuten sinulla oli, olisi ihailtava piirre eikä ansaitsisi mitään moittimista kodin tai lastenhoidosta. Sitä paitsi "talo elää tavallaan, vieraat käypi ajallaan".

Sitten tämä uudempi postaus: Kerro sitten mitä jämälangoista syntyi. :) Mulla on menossa isoäidin neliöitä jämä virkkuulangoista, mutta se on ikuisuusprojekti...

Johanna - Omamaamansikka blogi kirjoitti...

Hienoa! Ihanaa sunnutaita sinne niin isoille kuin pienillekin!

Ylva kirjoitti...

Kiitos Assari!! Suora arvostelu on vähentynyt, epäsuoraa yritän olla huomaamatta ja seläntakana puhumista en onneksi kuule. ;)

Taidan ihan lähiaikoina vilauttaa, mitä noista tilkuista on tulossa... Tein viime vuonna Minille isoista isoäidinneliöistä pienehkön peiton. Jämälangoista tuli iloisen värinen. Tsemppiä ikuisuusprojektiin! :)

Johanna, meillä oli mukava päivä, vaikka aamulla kerkesin jo hetken epäillä päivän sujumista. Kiitos!