Koska he siis eivät häiritse oppimistapahtumaa ja viihtyvät myös erillään.
Kotona meillä on tällaista:
Mitä enemmän he touhuavat yhdessä eskarissa sitä enemmän he nuhjaavat kotona. Höröttävät, hihittelevät, rääkyvät ja röhkivät. Tuuppivat, potkivat ja kyhnäävät (ihan niinkuin kohdussakin aikoinaan).
Ja lopulta karjuvat.
Siitäkin huolimatta haluamme heidät samalle luokalle.
6 kommenttia:
Kuulostaa järkevältä perustelulta! Miksi erottaa heitä väkisin, jos homma kerran toimii yhdessäkin. Oma kaksossisarus on varmasti tosi iso turvan luoja luokassa ja uusissa tilanteissa, sitä ei varmaan yksin syntyneenä voi käsittääkään. Molemmat vanhempani ovat kaksosia, siksikin tämä kaksosten kokemusmaailma kiinnostaa kovasti.
Hauska yhteensattuma, että molemmat vanhempasi ovat parikkeja, siis kaksosista toinen! :)
Parhaimmassa tapauksessa siitä toisesta on kyllä ihana tuki koulunalkuun, ainakin mun ja veljeni kohdalla kävi niin. Ja nyt näyttää siis siltä, että nuo meidän pojat pystyvät hyvin työskentelemään samoissa tiloissa, vaikka kotona sitten liimautuvatkin toisiinsa.
Nikon opella on kaksoset ja hän/he joutuivat taistelemaan, että saivat pojat samalle luokalle aikanaan. Nyt ovat olleet jo 8 vuotta samassa luokassa, ja kaikki ovat tyytyväisiä.
En todellakaan tajua, miksi pojat pitäisikään laittaa eri luokille... kyllä ne siitä "eriytyvät", kun sen aika tulee -jos sellainen aika tulee. =)
Kivaa kevättä siulle, lapsille ja miehelle.
Kiitos Anu viestistä! Kuulostaa ikävältä, jos joutuu taistelemaan saadakseen kaksoset samalle luokalle. Erottamiselle pitäisi olla aina hyvin perusteltu todellinen syy. Pelkkä eriyttäminen ei mielestäni riitä.
Jos Ralliroope ja Kaaharikalle olisivat jo eskarissa selvästi näyttäneet häiritsevän toisiansa oppimistilanteissa, olisimme varmasti harkinneet toivovamme heitä eri luokille.
Nyt kun kuulimme, ettei toisen läsnäolo vaikuta lainkaan kielteisesti oppimistilanteissa, oli asia meille vanhemmille aivan selvä: samalle luokalle toivomme heidän pääsevän. Ja näin ilmeisesti käykin. :D
Mukavan aurinkoista toukokuuta toivottelen!
Tuo toiseksi alin kuva on ihana...Juuri ruollaisissa asennoissa Ketunpoikakin köhnysti kotona tuon ikäisenä. Nyt ei enää niin usein ;)
Jep. Ihana kuulla, että möyrijöitä on ollut muuallakin. ;DD
Lähetä kommentti