Tämä on viimeinen yritykseni nauttia näistä kotiäidin äkkilähdöistä, eli lähteä keskellä arkea lasten kanssa reissuun. Tästä etiepäin reissataan vain viikonloppuisin ja lomilla, jos raaskitaan. Ja puhun nyt nimenomaan ajasta; en rahasta.
Rahaa matkusteluun kun ei liiemmin ole, niin ajasta voimme, toivon mukaan, pitää kiinni. Nimenomaan perheen yhteisestä ajasta kotona.
Heti sen jälkeen, kun olemme Issukan kanssa karanneet vuorokaudeksi maailmalle... ;)
Maanantaina Mini kävi siis hammaslääkärissä ja me olimme molemmat hyvin reippaita. Meidän Pinkki Prinsessa loksautti suunsa auki mallikkaasti ennen kuin hammashoitaja ehti laittaa hansikkaitaan käteen, saati ottaa muita hammaslääkärivälineistöjään esille.
Minä hihittelin hyvillä mielin hieman kauempana tuolilla ja olin oikein ylpeä äiti sillä hetkellä.
Herrat A ja B olivat myös olleet oikein reippaita ja ilahduttivat olemalla tappelematta sillä aikaa, kun me tytöt istuimme hammaslääkärin vastaanotolla. Kehuja ropisi.
Seuraavana päivänä, eli tiistaina, ropisi jotain ihan muuta kuin kehuja ja kiitosta. Noin niinkuin ylimalkaan. Ralliroope ja Kaaharikalle ovat ottaneet asiakseen potkia muutakin kuin palloa, joten sääret mustelmilla he ottivat nytkin yhteen tämäntästä. Ja toisinaan remmiin astui myös naapurin jalkapallokenttien sankari.
Arvata saattaa, kuka raakkui vieressä.
Ette varmaan ikinä arvaa?
Illalla päätin, että huomenna (eli tänään), yritän tosissani puuttua asioihin kevyemmin. En yksinkertaisesti jaksa enää rääkyä, karjua, kiljahdella, huutaa, murahdella saati salamoida.
Vaikka menemmekin tänään kyläilemään paikkaan, jossa jokin aika sitten tämä poikasakki heitteli vasaroita työmaakopin seinään...
Ps. Nyt Se Salaperäinen Perennapuska kukkii, josta kerroin muutama postaus sitten... :)
3 kommenttia:
Vaikka periaatteessa en perennoja pihaani halua, alkaa ote lipsua. Mikä olikaan tämä ihanuus?
Salaperäinen perenna on Tarha-alpi.
Voi kun sitä pystyisi olemaan murisematta ja karjahtelematta. Meillä on kaksi kolmevuotiasta seinillehyppijää, ja joka ilta päätän, että huomenna olen sellainen (suuresti ihailemani) lempeä ja pitkäpinnainen äiti. Yleensä karjun jo ennen, kun aamupala on syöty.
Assari, kiva jos tykkäät. :) Keltainen on väri, josta joko tykätään tai sitten ei. Meidän perennapenkkiin istuttelen kokeilumielessä vähän mitä sattuu, sillä olen vielä ihan aloittelija näissä hommissa. Tämä Alpi kukkii ja leviää oikein kiitettävästi ja siitä olisikin tänä vuonna jaettavaksi asti. Tarha-alpi taitaa olla aika kiitollinen ja siksi saakin pysyä meidän perennapenkissä niin kauan kuin siinä viihtyy. :)
Kiitos Anonyymille nimen vahvistuksesta! Kolmevuotias on kekseliäässä iässä ja toimii joskus järkeäkin nopeammin. Ja kun niitä kolmevuotiaita on siinä kaksi, he toimivat todella "hyvin yhteen"... Paljon siis varapäreitä, pitkää pinnaa ja kauniita sanoja teille sinne. Kiva, kun jätit viestin!
Lähetä kommentti