Pienten lasten isit ovat kuulema kovia tekemään töitä. Tekevät pitkiä päiviä ja saattavat olla matkatöissäkin vaihtelevasti. Elättävät lapsensa ja rouvansa. Ovat kuin puun ja kuoren välissä, tiedän. Tekevät kaikkensa, jotta pesue saisi hampaat leivänkänttyyn kiinni. Ovat tunnollisia puurtajia, sillä jos ei ole, niin töitä ei joku päivä ole.
Tiedän yhden, joka lähtee töihin ennen kuin perhe herää. Tiedän yhden, joka saattaa tulla töistä vain lukeakseen rakkailleen iltasadun. Ja tiedän yhden, joka tekee töitä vielä pesueensa nukahdettuakin... Jos tekee töitä 17 tuntia vuorokaudessa, kuinka paljon jää aikaa unelle, lapsille ja vaimolle? Kuinka paljon jää aikaa itselle?
Ihmemiehetkin väsähtävät joskus.
8 kommenttia:
Onkohan meillä joku kummallinen telepaattinen yhteys? ;) (tämä sitten ihan huumorilla, oletan ettet ole tosikko :)) Nytkin meillä nimittäin oli sama aihepiiri blogeissa.
Ihmemiehiä on monenlaisia ja onneksi ne ovat yleensä niitä jotka välittävät perheistään hyvin paljon.
Noilla ihmemiehillä on yleensä muuten ihmevaimot. Siis naiset jotka pärjäävät tilanteessa kuin tilanteessa ilman miestään. Kärjistetysti: ei ole maailman loppu jos kynsi katkeaa tai pitäisi vaihtaa lamppu valaisimeen. Voi luottaa, että se rouva pärjää kotona, koti on pystyssä ja lapset hyvinvoivia.
Aurinkoa päivääsi!
Jep, kävin juuri lukemassa sun aatokset ja telepaattisia ollaan tosiaan oltu. ;D
Tässä alkaa kyllä olokin olla kuin teletapilla, mutta kuten sanottu, ihmevaimot rules. :)
Ei oo tosiaan maailmanloppu, jos kynsi katkeaa, sillä hyvä jos on ylipäänsä kynnet tallella. Ja onhan meillä noita kynttilöitä, jos lamput sökähtää... ;)
Mutta vakavasti puhuen, olen aatellut myös niin, että on se vaan hyvä, että olen kotona tällä hetkellä, ettei lasten tarvitse enää mun töiden takia venyä yhtään. Katsotaan sitten ens keväänä, miten sutataan kouluun, töihin ja päivähoitoon meno. Mutta se on silloin vasta se. Nyt on nyt.
Kiitos valoisasta viestistä ja piristyksestä!
Eipä kiittämistä :)
Mä olen myös tyytyväinen, kun olen voinut olla kotona nää vuodet. Olisi se ollut kauheaa päivien venymistä jos itsekin olisin ollut töissä. Siis nimenomaan lasten päivien venymistä, sillä nykyisellään meille tulee pojille 10h hoitopäivät ellen sitten saa liukuvaa työaikaa (kuten pomo alustavasti lupasi). Tää kotiäidin ihanuus kyllä loppuu muutaman kuukauden päästä. :/ Pakko palata jos meinaa työnsä säilyttää.
Niin raadollista...
On ihan totta, että se on paljolti työnantajasta kiinni, miten noihin työaikajärjestelyihin suhtaudutaan. Liukuva työaika on hyvä. :)
Ensinnäkin, tuo valokuvasarja on hauska :)
Assari sen jo sanoikin, ihmemiehillä on ihmevaimot, joka jaksavat, venyvät ja sietävät yksinäistä puurtamista, rutiineja toistensa jälkeen. Etten sanoisi, että ihmepari.
Paljon terveisiä ja hali sinne meren toiselle puolelle!
Kiitos Johanna! Me ollaan ihmepari, jolla on ihmekaksoset ja yksi ihmetyttö. Ihmeperhe suorastaan. ;DD
Mutta elämähän onkin ihmeitä pullollaan.
Kiitos ihanista sanoista. Niillä on ihmeen suuri vaikutus näin nettiteitsekin.
Ylva, meillä on samanlainen ihmeellinen kokoonpano: ihmekaksoset ja ihmeyksönen :)
Katsoitkohan koskaan Todella Upeeta -sarjaa. Siinä Eddie kerran totesi jotain äidin poskipäistä, että niiden pitää olla korkeat kun niillä kannatellaan koko perheen paino. Joskus kyllä tuntuu just siltä.
Johanna, kyllä on tullut joskus seurattua sitä sarjaa, mutten nyt ainakaan muista tuota kohtausta. Mutta jos perheen painoa kannetaan poskipäillä, niin kyllä meillä on vahvat semmoset, eikö? :D
Vahvojen poskipäiden lisäksi mulla oli poikien vauva-aikana vahvat habat (vauvojen kanniskelusta) ja nykyään on myös tarvittaessa erittäin vahva ääni. Tosin toisinaan se on turhan vahva ihan turhastakin... No, mutta se siitä.
Erittäin vahvaa ja energistä viikonloppua sinne meren toiselle puolelle!
Lähetä kommentti