Täällä siivouksen jälkimainingeissa huokailee yksi äiti. Kun koko päivä menee raivaushommissa eikä imuroimaan pääse kuin vasta illalla, se tietää kiukkuista mamia ja pippurista soppaa. Toisin sanoen kuvittelin (liikoja), että pääsisin imuroimaan pienen lelujenkeräysoperaation jälkeen, mutta koska savottaa olisi ollut kokonaiselle armeijalle, meni koko päivä tavaroita järkätessä. Kun yksikään junaradan osa ei ollut siellä missä piti ja ritarilinnan osia oli ainakin neljässä lelulaatikossa. Pääsin imuroimaan pikkasen ennen Pikku Kakkosen alkua (viiden jälkeen illalla).
Joko arviointikyvyssäni mättää, tai sitten mättää jossain muussa päässä.
Siinä vaiheessa, kun siirryin imuroimaan kenkäeteistä ja löysin sieltä röykkiöittän sormikkaita, pipoja, kaulureita ja kenkiä (kokoa 30-31), aloin huutaa kuin hinaaja, että kumpi on helpompaa, a)kerätä ne roippeet siitä matolta vai b)kerätä ne roippeet pihalta.
Ette ikinä arvaa, mistä nuo köllikät sormikkaansa ja kenkänsä äsken löysivät...
Ja jos siinä ei vielä ollut tarpeeksi, niin kun toinen pojista makasi huoneensa lattialla kuin löysi lahna ja kieltäytyi keräämästä pikkulegoja, oli se kuin härälle olisi vilauteltu punaista viittaa. Äidistä tuli mustalla jätesäkillä hulinoiva monsteri, eikä mennyt kuin viitisen minuuttia, kun legot ja kaikenmaailman sälä oli kerätty. Sinne jätesäkkiin.
Kun sitten joskus saan voimia niin paljon, että jaksan ohjata poikia lajittelemaan rojusäkin sisällön, voimme jälleen ehkä huomata oppineemme jotain. Ehkä. Siinä vaiheessa niitä säkkejä voi ollakin kyllä enemmän kuin yksi tai kaksi.
Ja minä kun luulin, että meillä on vähän leluja.
4 kommenttia:
Voi miten tutulta tuo kuulostaa! Olen myös luullut, että meillä on vähän leluja. -Väärin! Meillä on liikaa leluja, ihan liikaa. Ainakin äidin mielestä jonka toimenkuvaan tuntuu kuuluvan niiden kerääminen.
Meillä on tovi menty niin, että oon laittanut vaatehuoneeseen muovilaatikoihin osan leluista ja kirjoista. Vaihdan poikien tavaroita laatikoissa oleviin ja meillä on näin "uusia ja kiinnostavia" leluja. Ainoat mitkä pysyy on traktorit ja niiden koneet sekä dublot.
Tuo lelujen vaihtaminen on mainio tapa saada lapset innostumaan vanhoista leluistaan. Meilläkin on joitakin vaihdokkaita varastossa ja nyt sinne menee parkkitalo ja osa tuon rojusäkin sisällöstä.
Legot ovat suuressa suosiossa ja nehän ne ovatkin eniten levällään meillä. Niillä saa rakentaa vain poikien huoneissa, mutta silti niitä pikkuhiluja löytyy tämän tästä vaikka mistä.
Lohduttavaa kuulla, että joku toinenkin on erehtynyt lelujen määrän suhteen. No, nyt me tiedämme, miten asia on. ;)
Meillä on dublot pysyvästi poikien huoneessa. Ne kun on niin helppo kerätä jos ja kun leviävät. Pikkulegot ovatkin asia erikseen. Niillä ei leikitä kuin "valvotuissa olosuhteissa" ;). Meillä on nimittäin niitä hirveä kasa, kun on miehen vanhat ja sitten pojat ovat saaneet omiakin. Niiden siivoaminen vain ei suju lapsukaisilta yhtä hyvin kuin dublojen...
Juu, pikkulegojen keräileminen on yllättävä raskasta puuhaa...
Lähetä kommentti