Niin, ei pitäisi kehuskella rauhallisella tunnelmalla, kun seuraavassa hetkessä on jo täysi rähinä päällä... Tänään on tehnyt mieli laittaa kädet silmille ja korville yhtäaikaa (oli mahdollista tai ei) ja kailottaa suureen ääneen: "BLAA BLAA BLAA BLAA BLAA!!!"
Yhtälö on valmis, kun samassa kaaviossa on johdonmukaisuutta ja erityisen napakoita rajoja tarvitseva lapsi, huomiota hakeva (kuin persiiseen ammuttu) karhu ja väsynyt tinttara. Sitten kun siihen lisätää yksi isä, joka arkena on kotona hyvin vähän ja äiti joka on saatavilla senkin edestä, on siinä sitten melkoinen laskutoimitus tehtäväksi.
Isiltä haetaan huomiota ja kokeillaan rajoja, tietenkin. Sitten luullaan, että kun isi on paikalla ja äiti on enempi taka-alalla, sitä voidaan hihhuloida miten sattuu ja ottaa ohjat omiin pieniin kätösiin. Kas, kun ei voi! Joko ne suitset pidän minä käsissä tai issukka, mutta lasten ei tarvitse hypätä aikuisten saappaisiin. Ja kun issukka pesee kätensä, niin kukas sitä sitten joutuu erotuomariksi, järjestyspoliisiksi (taas), lääkäriksi, papiksi ja organisaattoriksi?
Sen minä tähän arkille vielä puputan, että ottaa päähän, että kun työssäkäyvät viettävät viikonloppua, he ovat "vapailla" ja ottavat rennosti. Mutta kun meillä on viikonloppu, minusta tuntuu, että teen neljä työvuoroa putkeen ilman taukoja. Eihän sen näin pidä mennä! En minä ole neljän lapsen yksinhuoltaja. En ole.
Ilmeisesti minulla on nyt jokin mutteri hiukan liian kireällä päässä, tai sitten tuolla nupissa ei ole muttereita laisinkaan. Jos polttaisin tupakkaa, lähtisin nyt sellaisella sikarinmittaiselle tuumaustauolle, mutta kun en polta, niin pitää tyytyä ihan vain perinteiseen Time Out:iin.
Montakos päivää se yleensä kestääkään?
Kyselee nimim. "Havuja, ***kele!"
(eli pikkasen, niinku, tökkii...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti