Väliaikatietoja Design-villasukan neulomisesta: muutama päivä sitten Mini kilkutteli sukkapuikoilla rytmikkäästi pöydän reunaan ja tanssahteli siinä samalla oikein tyttömäiseen tyyliinsä. Kävi ilmi, että aiemmin karanneet ja vaivoin kalastamani silmukat olivat TAAS karkuteillä ja kolme muutakin sukkapuikkoa olivat ottaneet vapauden omiin käsiinsä. Tai siis Mini oli ottanut.
Voisin yhdessä lasteni kanssa kirjoittaa kirjan nimeltä "Tuhat ja yksi keinoa saada äiti huutamaan".
Yksi hyvä keino on siis napata äidin neulomuksesta KAIKKI sukkapuikot ja jamittaa jazzin tahtiin tanssihame keinahdellen. Jälleen kerran revin hiuksiani kaksin käsin, pyörin ympyrää ja huusin: "Eieieieieiiiiiii!" Tosi räväkkää kyllä; mutta paljonpa se enää tuossa vaiheessa auttoi...
Nostin sukanretaleen neulekorin päälle ja nyt se retkottaa siellä odottaen jotakuta noukkimaan karanneet 52 silmukkaa. Ja minä mietin, yrittääkö joku antaa minulle jotain ilmiselviä merkkejä siitä, ettei minun pitäisi saada sukkaa ollenkaan valmiiksi. Se seikka, että joku yrittäisi saada minut huomaamaan, että minun tulisi pitää neulomukseni kaukana lapsista, ei tietenkään ole tullut mieleeni ennen kuin vasta nyt.
No, koska silmukoiden metsästäminen olisi ollut liian vaativaa tiistaisessa käsityökerhossa, päätin aloittaa uuden neulomuksen, jota olen haikaillut tuubikaulurini valmistumisesta asti: kauluriin sopiva pipo. Aloitin neulomisen ja jossain vaiheessa huomasin, että vaikka pääni pieni onkin ja pipo sopii kauluriin, niin se ei sovi minun päähäni. Ratkaisin asian päätöksellä neuloa kyseinen ihana palmikkoneulepipo Minille. (Ja sen jälkeen Mini tarvitsee pipoon sopivat säärystimet tai kaulurituubin - tai molemmat.)
Pieni pääni jää siis odottelemaan isompaa pipoa.
Neulerintamalla tapahtuu siis kaikenlaista, mutta edistymisestä ei varmaan kannata mainita mitään, ettei tule puhuttua palturia. Se on vähän sama asia kuin jos kertoisin liedellä olevan monta soppaa tuloillaan, mutta totuus olisi, ettei mikään niistä tule olemaan syömäkelpoista.
Niinkin on joskus käynyt.
***
4 kommenttia:
Kas kummaa, me molemmat olemme olleet tänään käsitöiden riemussa blogeissamme :)
Mulla on kylläkin virkkaus- ja kirjontatyöt niin pahasti kesken etten muuta uskalla aloittaa lisäksi. Tuo tuubikauluri kuulostaa kiehtovalta. Onko ohje jostain lehdestä?
Ihan hyvä, että joku on fiksu ja pitäytyy muutamassa keskeneräisessä käsityössä. ;) Minäkin YLEENSÄ, mutta nyt tämä on riistäytynyt jotenkin käsistä...
Tuubikaulurin ohje löytyy Kalastajan vaimon blogista, mutta itse taisin tehdä vähän soveltaen. Kasin pyöröpuikoilla ja Novitan Tempolla suljettua neuletta. Laitan ohjetta tulemaan, jos kiinnostuit mun sovelluksesta.
Viikonloppuna tämä tuubiKAULURI pelasti maineeni pääkaupunkiseudulla, kun minulla oli päällä liian lyhyt paita ja liian matalat housut. Laitoin kaulurin lanteille kuin minihameeksi ja se lämmitti ja peitti yhtäaikaa vilkkuvan alaselkäni (ja pakaranpuolikkaat kyykistyessäni). ;DD
Hiemanhan tuo kauluri siinä lanteilla venyi, mutta tokkopa tuo nyt hirveästi haittaa...
Sinulle on haaste blogissani. Olet tämän jo ehkä saanutkin, mutta minua kiinnostais myös kovasti.
Kiitos Johanna! Haaste on otettu vastaan. :)
Lähetä kommentti