Näinä kotiäitivuosien viimeisinä kuukausina olen herännyt huomaamaan, millaisen kaaoksen olen saanut aikaan kotona. Tai no, me olemme saaneet lasten kanssa aikaan. Tällä hetkellä sana kaaos kuvaa parhaiten sitä näkymää, joka leviää silmien eteen jo eteisessä.
Jos joku on jättänyt pusakkansa lattialle, niin siinäpä se sitten on. Tai jos joku toinen ei löydä aamulla suoraan käteen ojennettuja sukkiansa parin touhukkaan tunnin jälkeen, niin siinäpä etsii. Hyviä piilopaikkoja on paljon.
En enää edes vilkuile keittiön pöydän alle, mutta voin taata, että pian siellä on jotain epämääräistä niin paljon, etten ihmettelisi, jos se jokin epämääräinen mönkijä purisi meitä ruokailijoita varpaista.
Kohta siellä (pöydän alla) kasvaa varmaan jo heinää.
Jos kesästä tulee oikein hieno, lämmin ja aurinkoinen, niin terassin ovi vaan auki ja keittiönpöydän äärellä istuessakin tuntuisi siltä, kuin oltaisiin ulkona. Sellaista kesäfiilistä! Ja ihan omassa keittiössä!
Vaan ehkäpä se kuitenkin täytyy jossain vaiheessa kerätä voimansa ja imuroida, pestä ja ehkä puunatakin. Viikonloppuna juhlimme Miniä ja saamme kotiin ihania ja odotettuja vieraita. Kaupassa on käyty, vaaleanpunaiset marengit ovat uunissa ja kakkupohja odottaa pakastimessa.
To do-listan pari ensimmäistä kohtaa on siis (melkein) tehty; sen sata ja kolmekymmentäkahdeksan kohtaa on vielä tekemättä.
Asiaa ei auta sekään, että olen ihan intona suunnittelemassa istutusaluetta etupihalle ja eilen käytin pari tuntia asettelemalla hyppynaruja ja kivenlohkareita tontinnurkalle. Pylly pystyssä ja Bling bling-mittanauha mittausvireessä. Juoksutin jopa lapsia hakemaan kiviä ja näin vaivaa vaihtamalla kivien asentoja ja tuumailemalla että onko puskan hyvä väli tasan metri vai metrikakskytviis. Senkin ajan olisin voinut käyttää imuroimiseen ja lattioiden pesuun.
Vaikka hyvin suunniteltu on kuin puoliksi tehty, niin tuskin se istutusalue siihen tontinnurkkaan ihan heti tulee. Kun nyt ensin tuijotellaan tovi niitä kivenlohkareita ja hyppynaruja, päivitellään tarvittavan mullan määrää ja arvotaan, kuka istutusalueen kaivaa auki, niin sanotaan vaikka sitten vasta, että homma on ikään kuin puolessa välissä.
Suunnitelmien ja toteutusten välissä voi olla joskus aika väli (ja monta vuotta).
Vakuuttaa Nimim. "Kaks vuotta sitten se puutarhurin kanssa paperille suunniteltiin..."
Takaisin To do-listan pariin.
2 kommenttia:
Sen lisäksi, että toteutus tuntuu vähän joka saralla tökkivän, niin kirjoitustaitokin näyttää lyövän huttaa...
Ihan niinkuin sydämeen ei mahdu kahta ämmää, niin suunnitteluun kuuluu kaksi uuta. Esimerkki ei ollut kummoinen, mutta tulipahan mieleen. ;)
Nyt takaisin leipomishommiin...
Niin, voisi olla siistimpää (tunnistan), mutta aika elämänmakuista touhua kuitenkin, mitä on kiva muistella sitten kun vanhana on aikaa puunata ja kaikki on järjestyksessä. Luulen että lapsetkin muistavat mieluummin sen, mitä kaikkea kivaa touhusitte yhdessä kuin että kylläpä meillä oli siisti koti... Mukavia synttärivalmisteluja ja kuva vaaleanpunaisista marengeista, jooko :) Minille synttärionnea!
Lähetä kommentti