Rouva M ja Rouva Ä syöttivät välillä vauvoillensa banaanisosetta ja jatkoivat siinä sivussa kahvittelua. Kakku oli erittäin maistuvaa ja sitä Rouva M erittäin ahkerasti tarjosikin. Molemmille. Toisinaan emännän omalla lautasella oli kukkurakaupalla ihanaista kaakkua ja huomattuaan etikettierheensä, hän latoi herkkupalasia vieraansa lautaselle -silleen ronskisti vaan- erittäin anteliaasti. Kunnes muuttikin mielensä ja kaappasi melkein kaikki viipaleet takaisin omalle asetilleen.
Sattuuhan sitä, paremmissakin piireissä.
Kahvia Rouva Ä sai sen sijaan ainakin viisi, ellei peräti kahdeksan, kupillista. Kupillisia ei niin tullut laskettua, sillä kahvia tarjottiin ennen kuin edellisen kupposen ehti juoda loppuun.
Päiväkahvitapaaminen sinisessä huoneessa päättyi puoli kahdentoista aikoihin ja Rouvat siirtyivät Rouva Ä:n keittiöön suunnittelemaan päivän lounasta.
Kahvia en sitten lounaan jälkeen olekaan keittänyt. Sen verran tuli hörpittyä päiväkahviaikaan sinisessä huoneessa.
Mukavaa viikonloppua toivotellen!
3 kommenttia:
Voi miten tulikaan mieleen ne ajat, kun meilläkin tarjoiltiin kaffia teletapeille ja muille enemmän tai vähemmän vapaaehtoisille!
No nyt iski haikeus, vaikka se kauheaa aikaa olikin ja ahdistun jo vanhojen valokuvien katsomisesta... :-P
Viivy hetki haikeudessa ja palaa sitten tähän päivään. ;) Itse olen miettinyt aina silloin tällöin, että osasinkohan nauttia tarpeeksi kaksosten vauva- ja taaperoajasta väsymyksen keskellä. Mutta sitten aattelen, että se aika meni jo ja yritän keskittyä enempi TÄSSÄ HETKESSÄ nauttimiseen.
Ja kuten tästä mun blogistakin näkee, niin välillä nautitaan pienistäkin asioista ja toisinaan taas pitää vähän etsiä sitä nautintoa tämän huithapeliperheen ryminän keskellä. Sekin kuuluu elämään.
Hei! Olen aina valilla kaynyt kurkkimassa sivujasi. Nama ovat tosi kivat. Meilla on muuten myos kaksoset ja sitten "yksonen". Tuplien kanssa ei kay aika tylsaksi tahi pitkaksi :)
Lähetä kommentti