maanantai 13. syyskuuta 2010

Rouva R. Vauhtihirmu tarinoi ja tuumailee

Meillä kävi viime torstaina seitsemän kivaa kaveria viettämässä Ralliroopen ja Kaaharikallen syntymäpäiviä. Kun vieraat illalla puoli kuuden aikaan saapuivat, isi Issukka loisti poissaolollaan ja pienen hetken tunsin jopa lievää paniikkia korvieni välissä. "Tekeekö lasteni isä oharit, kutarallaa?!?!" No, parempi myöhästyä vähäsen kuin kaahata kiireisenä pöpelikkköön, ajattelin, ja aloin ohjata juhlakansaa peremmälle.

Meillä oli kotona issukan kotiutuessa kymmenen lasta ja ääntä kuin huopatossutehtaalla. Kaverit tutkivat rauhallisesti paikkoja ja se ihana eskarikaveri, jonka olin etukäteen ajatellut ehkä keksivän jos jonkinlaista kepposta, etsikin itselleen pelikaveria: "Hei, teillä on shakkipeli! Kukahan pelais mun kaa shakkia?"

O-ho!

Juhlapöydässä kukaan ei aloittanut prinssinakkien heittelyä tai limsan purskuttelua. Kukaan ei alkanut kertoilla hävyttömiä tai muutoin epämielyttäviä juttuja. Kukaan ei tipahtanut "vahingossa" pöydän alle tai toissaalta, kukaan ei kiivennyt tanssimaan pöydälle.

Kuulostaako tylsältä?

Muutamaa hieman jännitti, sillä kaverisynttärit olivat joillekin ekat kemut ilman vanhempia. Jotkut taas olivat jo konkareita kaverijuhlissakävijöitä. Ikähaarukka oli 2-6 vuotta, jos Minikin otetaan mukaan.

Ainoa ohjelmanumero oli poikien toiveen mukainen "pelottava huone". Ensin etsimme aarrearkun lukkoon avainta ja kun se löytyi, saimme arkusta edelleen avaimen löytäjälle onnenkiven ja kaikille yhteisen aarrekartan. Kartta johti salaperäiseen maahan, jossa aarteenetsijät etsivät side silmillä Lelumerta ja sieltä paperipussin. Seikkailurata oli hyvin yksinkertainen toteuttaa, mutta lapset tykkäsivät siitä erittäin paljon. Ja se oli niin JÄNNITTÄVÄÄ, että!

Minikin halusi radalle side silmillä; joskin hän ehti vetäistä siteen silmiltään ennen kuin ehti hämähäkinseitiltä Lelumerelle, mutta mitäpä tuosta. ;)

Mikä parasta, sankarit itse olivat oikein tyytyväisiä niin lahjoihinsa kuin juhliinsakin ja kaverit viihtyivät myös.

Tämän hehkutuksen jälkeen voinkin sitten lyhykäisesti kertoa, että seuraavan lauantain sukulaissynttärit eivät sitten edenneetkään ihan niin rauhallisesti. Liekö syynä a)että myös aikuisia oli paikalla, vaiko b)oli kyseessä sukulaiskemut?

Tuumailee nimim. Rauha Vauhtihirmu o.s Satalasissa

4 kommenttia:

Anne kirjoitti...

Minä en usko, että kaverikekkerit sujuivat noin hyvin! Tämä on jotain huijausta, hoax-postaus!

Meillä on keskiviikkona (eek! ylihuomenna!!! :-o) synttäripirskeet, mutta tämä nainen ei todellakaan aio olla paikalla.

Olen fiksu ja painan kaasua, riehukoot sitten exän valvonnassa. :)

Ylva kirjoitti...

Kuule Anne, en uskoisi minäkään, ellen olisi ollut itse paikalla. ;) Olin asennoitunut melkoiseen menoon ja örveltämiseen, mutta näin se menikin TÄLLÄ KERTAA.

Ensi vuonna saatan minäkin nostaa kaasua ja paeta paikalta, kun issukka järjestää juhlat. (Jos järjestää. Mun mielestä olis sen vuoro.)

M. Metrossa kirjoitti...

Meillä 4-v. ei ole vielä osannut VAATiA kaveripirskeitä, joten toistaiseksi on juhlittu mummien ja kummien voimin – tähän mennessä mummit ja kummit ovat olleet örveltämättä! :D

Ylva kirjoitti...

Hauska kuulla Messi, että teillä kummit ja mummit osaavat ns. käyttäytyä. ;D

Meilläpäin asuu niin paljon suht samanikäisiä lapsia, että kaveribileet ovat tosi suosittuja. Tää on tällainen Melukylä...