Äidille on kasvanut pirunsarvet otsalle (sukuvika) ja oletettavasti saan kohta itsekin itkupotkuraivarit. Tai ainakin nyt tuntuu aivan siltä. Toivottavasti sellaiset sarvet kutistuvat nopsaan, sillä olisi aika ikävä lähteä hakemaan eskarilaisia opintieltä punaiset patit ohimoilla.
Vaikka, tokkopa tuo nyt mitään oikeasti haittaisi, kun oikein tarkkaan ajattelee. Voisihan se olla, että lajitoverit huomaisivat tulla juttelemaan aiheesta, tai aiheen vierestä.
Terveisiä siis kaikille sarvellisille äiti-ihmisille. (Luulen, etten ole ainoa... vai?)
[Jokohan se uni jo saisi tulla?]
edit. Tervetuloa mukaan sarvilla tahi ilman, ainokerttu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti