Sadan tavaran haaste on päättynyt ja lista on valmis. Siitä huolimatta hommat jäivät niin pahasti kesken, että savotta jatkuu. Ihan hyvä niin. Tässä listan antia:
1. Risa "pärekori" pyykkipojille, josta ei korjaamallakaan saa sellaista, että pojat pysyisivät kyydissä.
3. Neljä kulahtanutta sydänmukia.
18. Huonokuntoisia ja osin parittomiakin lapasia, sormikkaita ja villasukkia roskiin. Ilmeisesti niitä oli säilytetty askarteluja varten, mutta nyt ne saivat kirjaimellisesti kenkää.
26. Olkkarin kaapista vanhoja lehtiä, kirjekuoria ja turhia papereita paperinkeräykseen.
40. Puisen junaradan risoja kiskoja 3kpl.
42. Muovisen tuolin risat jalat.
100. Ammattijärjestön jäsenkortteja vuosilta 2005-2006 ja 2007-2009.
Siinäpä nuo teidän antamat numerot ja niitä vastaavat romppeet.
Haasteen aikana siivosimme varastoa, kodinhoitohuonetta, vaatekaappeja, lastenhuoneita, olohuoneen kaappeja ja laatikoita sekä keittiön ruokakaapit. Varmasti toiset sata tavaraa jäi kirjaamatta, mutta jos tämän haasteen tarkoitus oli saada aikaiseksi toimintaa, niin siinä ainakin onnistuttiin.
Ja, ennen kaikkea tuli mieleen, että miksi kumman syystä olemme säilöneet ihan turhiakin tavaroita laatikoihimme... siis ihan hölmöä pikkusälää. Lisäksi olen kauhistunut muovirojun määrästä.
Osan tavaroista laitoimme roskikseen, veimme jäteasemalle, poltimme, kompostoimme, veimme kierrätyspisteeseen, annoimme tutuille tai lahjoitimme muutoin eteenpäin. Poikien yksi suurimmista lahjoituksista oli automatto MLL:n perhekahvilaan muutaman pikkuauton kera. Meille jäi vielä toinen matto ja tämä oli siis tarpeeton.
Tämä haaste oli vasta alku ja pintaraapaisu. Sen lisäksi, että mietimme, mihin annamme osan tavaroistamme, voimme kyllä miettiä, mitä ylipäänsä kotiimme enää tuomme.
Pistän haasteen eteenpäin. Ota koppi!
6 kommenttia:
Kopattu on, kiitos. :) Ehkä sitten, kun olemme muuttaneet (joskus tulevaisuudessa siis) pistän meidänkin tavarat tuollalailla fiksusti järjestykseen samoin kuin sinä teit.
Silloin aikoinaan, kun muutimme tähän taloon, me vain pakkasimme tavarat paljonkaan edes katselematta, mitä tuli pakattua. Kaunis ajatus oli kyllä tehdä iventaario muuton yhteydessä, mutta kun issukka oli matkatöissä ja minä kahden huru-ukon kanssa pakkailin, niin tavoitteet HIEMAN muuttuivat.
Tänne tultuamme vain ängimme tavarat johonkin kaappeihin suurinpiirtein järjestykseen ja nyt alkaakin sitten paljastua niiden kaappien ja laatikoiden sisältö...
Eli sellaista tavaraa, mitä oikeasti tarvimme, on luultua vähemmän.
Isompien lasten kanssa pakkaaminen ja muuton järjesteleminen on helpompaa, joten toivottavasti te pääsette sitten joskus tekemään sen inventaarion muuton yhteydessä. :)
Meillä on kanssa kauniisti päällystettyjä pahvilaatikoita joissa on herraties mitä tavaraa sisällä. Ihan ajatuksen tasolla olen miettinyt että josko sen tulevan työhuoneen valjastaisi aluksi laatikkojen purkupaikaksi. Siis oikeasti niin, että katsoisi mitä ovat syöneet ja rankalla kädellä lajittelisi. Me olemme miehen kanssa melkoisia hamstereita tyyliin "eihän tätä vielä voi heittää pois -tästähän voi tehdä vaikka..." Ja kummallakaan ei oikeasti ole sitä aikaa ihan kamalasti liikoja...
Kyllä se aika vielä joskus eteen tulee, kun te ehditte ja pääsette niitä laatikoita purkamaan. :)
Mulla myös on ollut tapana säästellä esim. askarteluja varten vaikka mitä. Jos vaikka jonkinsortin inspiraatio iskee... ;D
Hienoa! Huomaan että itselläni on heti jotenkin seesteisempi ja "elämä hallinnassa"-olo, jos olen saanut vaikkapa jonkun kaapin raivattua ja laitettua turhaa kamaa pois. Vaikka olitila olisi harhaa, niin mukavalta se tuntuu :)
- Laura
Tuo on ihan totta tuo, että on jotenkin hallitumpi olo, kun paikat ovat järjestyksessä.
Ja ai että, kun välillä tekee mieli availla esim. noita ruokakaappien ovia ja vain ihailla sitä järjestystä siellä! ;D
Mukavaa viikkoa!
Lähetä kommentti